Valo- ja luontoterapiaa lounastauolla

Tänään tyttärellä oli viimeinen kirjoituspäivä. Olen elänyt niin hengessä mukana, että minua helpottaa nyt oikein fyysisesti. Tytär sen sijaan jatkaa luku-urakkaansa - nyt pääsykokeisiin.

Kävin ruokatauolla tervehtimässä Kumpulan sorsia. Kumpulanoja oli loppumatkalta jäässä, mutta isolla lätäköllä ne löysivät reunoilta aurinkoisia ja suliakin paikkoja lumen keskeltä. Tosin Helsingissä on aivan älyttömän vähän lunta, meille sitä on kertynyt ihan eri tavalla.

Hanhea ei näkynyt missään. Se on varmaankin lämpöisempinä aikoina löytänyt jo lajitovereitaan. Seurasin myös varpusparven riehumista, se oli villiä ja sähäkkää menoa. Lentelivät kovaa muutaman kuusen välissä ja päästivät taisteluääniä (mitä se sitten tarkoittaakaan). Kuvaa oli mahdotonta saada kuusien välistä, mutta ääni kertoi, että ilmassa ei leijunut ystävällisyyttä.

Siihen lyhyeen pyrähdykseen se puolituntinen hurahtikin. Vaikka ilma oli kylmä, valo- ja luontoterapia tekivät tehtävänsä. Kuvia ei tullut montaa, mutta se ei ollutkaan ainoa päämäärä. Kuvaamisen aiheita ei voi pakottaa ruokatauon ajaksi Pasilan tienoille minua odottelemaan, joten muutama sorsakuvakin oli pelkkää plussaa.

Odottelen lämpeneviä kelejä, mieleni on jo pitkällä keväässä eikä kroppakaan ymmärrä yhtäkkiä kylmennyttä säätä. Viikonloppuna lämpiää. Niin luvattiin. Ja lupaukset täytyy pitää - eikö vain :-)