Jäästä vedeksi - kevät tulee

Iso jäälautta on kauniimpi kuin umpijäinen kevätjärvi (olen järvi-ihminen, aina asunut järvien lähellä). Pieni jääpalanen voittaa puolestaan ison kimpaleen. Niin se menee minun päässäni näin keväällä...

Paatuneimman ja paksuimmankin jääkönsikkään reunalta löytyy herkkä sielu, jos sillä nyt sielua voi olla ;-) Jään reuna puhuttelee.

Ja sitten ovat ne pienemmät lohkareet. Pallo on läpimitaltaan reilut 10 senttiä ja muotoiltu paljon komeammin kuin mihin minä ikinä pystyisin... Kyseessä siis sama pallo, joka esiintyi täällä jo aikaisemmin lohkarekaverinsa kanssa :-)

Ja jossain vaiheessa veden ja jään välille on vaikea vetää enää rajaa, sillä jää sulaa vedeksi ja vesi liikkuu. Mitä pienemmät jääpalat, sitä pienempi ja korkeampi kilinä. Nämä kilkattavat ihan hiljaa...

Klikkaamalla kuvia saat ne hieman suuremmiksi ja näet enemmän :-) Iloista kevään jatkoa!

Jäät lähtevät Vanajavedellä

Vajaveden rannalla Hattulassa on Hämeenlinnan kaupungin virkistysalue. Kävimme siellä ensimmäisen kerran tyttäreni kanssa viime kesänä (tai toissa kesänä...). Vanajaveden virtaava, kapea osa kulkee siitä vierestä, joten arvelin, että sulaa vettä voisi olla nähtävissä. Olin oikeassa :-)

Virkistysalue on kahdella alueella. Ensin kävin eteläisemmässä osassa - siellä ensi kertaa. Kun jaksoin tarpoa pikkuniemen nenään, näkymät olivat ihastuttavat, vaikka joitakin mökkejä onkin tuossa aika vieressä. Oikealla näkyvän niemen päässä on se osa virkistysaluetta, jossa olen aikaisemminkin käynyt.

Hieman yli tuon seuraavan niemen nokan riittää jotakuinkin avointa vettä. Seuraavan niemen jälkeen avautuu iso selkä ja siellä riittää vielä jääpeitettä. Mutta tässä näkyy sulaa vettä ja liikkeelle lähteneitä jäälauttoja isompina ja pienempinä palasina. Tuuli puski kevätriemuaan ja paikoin jäiden kilinä oli varsinaista musiikkia :-)

Jää jaksaa viehättää silmääni - etenkin, kun se on lähtemässä pois ja kertoo olevansa kevään merkki :-) Ylimmästä kuvasta löytyy myös eilisen postauksen jääpallo, jos sitä jaksaa etsiä. Kauneutta riitti niin isossa kuvassa kuin yksityiskohdissakin :-)

Mielikuvaharjoitteita flunssan kaatamiseksi

Flunssa on tehnyt pari päivää tuloaan. Päänsärky himmentää kuvien katselemisen iloa, mutta onneksi kaikki flunssat menevät ohi. Niin siis tämäkin.

Täytyy meditoida itsensä lempeän rentoon olotilaan. Niin kuin nämä sorsarouvat tässä kävelemässä ja leppoisasti rupattelemassa. Tai tuo rupatteleminen on ehkä vain minun mielikuvaani ;-)

Huomaan, miten tämä kuva on minusta leppoisan oloinen, koska siinä on auringon valoa. Sama kuva paksun pilvipeitteen alta kuvattuna ei vaikuttaisi minuun ollenkaan samalla tavalla. Samaa fiilistä voi jatkaa ilman sorsia...

Valoa ei tarvitse olla paljon, pieni hiven riittää...

Rentouttavaa iltaa ja piristävää huomista päivää :-) Minä jatkan seurustelua poskionteloitteni kanssa ja yritän löytää rennon olotilan, jossa uni toisi hieman helpotusta kökköiseen oloon.

Sulaa vettä ja aurinkoisia heijastuksia

Aurinkoa, pakkasta ja sulaa vettä oli minulle täysin uniikki kokemus. Jos päivä olisi ollut pitempi, olisin voinut kuvata kauemmin. Mutta päivä oli lyhyt ja minä lähdin vasta kunnon valoisalla, joten siitä piti olla kiitollinen, mitä kohdalleen sai.

Vähemmän virtaavassa kohdassa virtaa ei ollut enää sorsia, mutta kuvaamattakaan en malttanut olla. Tällaisissa maisemissa talvikin maistuu hyvältä :-)

Vesillä...

Puerto de Mogan oli puolen tunnin laivailun päässä. Emme olleet saaren hitaimmassa paatissa, sillä ohitimme laivan, joka näytti ensisilmäykseltä ihan merirosvolaivalta. Ystävällisen oloista porukkaa siellä kuitenkin oli :-)

Mereltä käsin näkee aivan erilaisen saaren. Kävelytie ei ulotu kaikkialle, itse asiassa sitä saisi olla paljon, paljon enemmän.

Korkea muuri on kävelytien suojana. Ajoneuvot huristelevat ylempänä rinteellä, tässä tosin ihanan matalalla ;-)

Osa hotelleista on rakennettu viimeisen päälle reunalle. Ovat varmaan laskeneet kaiken ihan varman päälle. Yhtä kauhealta näyttää joistakin hotelleista niin alas- kuin ylöspäinkin...

 Värikkäät pilkut kivisellä rannalla osoittautuivat zoomaamalla teltoiksi. Jos niissä joku asustaa, on päivä etelänpuoleisella rannalla varmasti kuumaa. Onneksi merituuli vilvoittaa.

Kallioden rakenteet olivat puhdasta luonnon tekemää taidetta. Silmä lepäsi. Huomaatko ylemmässä kuvassa, missä kohtaa menee autotien kaide? Aika ylhäällä. Silti kaukana rotkojen liepeiden korkeuksista.

Vesillä oli liikkeellä paljon muitakin kuin laivoja. Vetovarjoilu näytti melkein kiehtovalta, muttei minusta sellaiseen ole. Korkealle mennään vain, jos siitä on valokuvauksen kannalta hyötyä ;-)

Koiria rannalla

Eilen oli niin kuumaa, että vietiin koira uimaan. Tänään kasteluun riitti hyvin lyhyt käynti pihalla (satoi ja ukkosti niin mahdottomasti). Koirien uimarannalla oli monen monta muutakin koiraa nauttimassa vilvoituksesta. Muutaman kuvan ehdin räpätä ja niistä viihdyttävin tähän. Tämä koira oli juuri tullut uimasta ja tuli siihen hieman ravistelemaan... ;-)

(Miksiköhän minä kutsun sitä koirien UIMArannaksi? Mitä muita rantoja koirilla edes voisi olla? Venerantoja???)

Hanhia - tällä kertaa

Kävin kuvaamassa hanhia ja tikkoja. Itse asiassa menin kuvaamaan ensin sorsanpoikasia, mutta kanadanhanhet olivat tuoneet poikueensa aivan sorsan pesän viereen. Sorsat piileskelivät siis pääsääntöisesti heinikossa ja olivat varuillaan hanhien vuoksi.

Yksi naarassorsa teki oikein kunnon hyökkäyksen hanhen kimppuun, kun hanhi alkoi olla liian lähellä sorsien pesäpaikkaa. Hanhi perääntyi hieman ja sorsakin rauhottui.

Pari asetusta taas löydetty kamerasta kohdalleen, kyllä tämä tästä ;-) Klikkaamalla kuvat saa hieman suuremmiksi.

Vettä ilmassa

Tänä aamuna on satanut paljon vettä. Juuri nyt aurinko paistelee taivaalta ja kuivattelee paikkoja hieman ennen seuraavaa sadetta. Iltalehden sadevesitutkan mukaan sateita on tulossa ennen iltaa vielä yksi tai kaksi. Illaksi on luvattu poutaa.

Joskus vielä kuvaan sadetta iloisesti ja positiivisesti. Nyt ei ole kuitenkaan vielä sen aika. Tiedän monta muuta mielenkiintoisempaa asiaa, kuin lähteä sadetta kuvaamaan ;-)

Eilinen kevään etsiminen ei tuottanut kovinkaan paljon uutta. Sini- ja valkovuokkoja löytyi. Kaksi västäräkkiäkin keräämässä pesäaineksia. Mutta minä jätin kameran jalan kotiin ja parhaat mahdollisuudet haihtuivat sen myötä pois.

Mutta keväistä oli. Toiveikasta ja odottavaa. Kävely ulkona teki terää ja toi kiireettömyyden tuntua. En halua kiirettä vapaa-aikaani, se ei kuulu sinne.

Kuitenkin muutama kuva aasinsillalla tämän päivän keliin liittyen. Västäräkki peseytyy, joten vettä on ilmassa näissäkin kuvissa. Ihan luonteva yhteys - eikö? ;-)

Yhteistyöhaluton sammakko

Sammakoita metsästin, tahdoin löytää suuren. Pitkän tihrustamisen jälkeen näin yhden pienen eikä sekään ollut kovin yhteistyöhalukas. Paikalle saapui sitten västäräkki ja esitti parastaan. Yhteistyötaidot 10+.

En saanut ihan sitä, mitä hain, mutta hyvää showta kuitenkin ;-) Vesi kiinnosti kovasti ja jotain valkoista syötävääkin sieltä löytyi. Siis hänelle, ei minulle.

Huomenna käyn vielä muutamassa mahdollisessa sammakkopaikassa. Jospa onnistaisi...

Ongelmallinen kiinnostuksen kohde...

Minulla on ongelma. Olen kiinnostunut sellaisesta asiasta, joka ei juurikaan ole ikäisteni (eikä nuorempienkaan) naisten keskimääräinen kiinnostuksen kohde. Tarvitsisin avukseni hyvää paikallistuntemusta, mutten tiedä keneltä tätä voisi kysyä. Kaipaan tietoa, jota vain asiaan vihkiytyneellä voi olla. Ei siis ihan kenellä tahansa.

Tiedän Hämeenlinnassa vain yhden paikan, josta voisin löytää etsimäni. Muitakin paikkoja on pakko tämän kokoisessa kylässä olla, mutten vain tiedä, missä. Kävin ainoassa tärppipaikassani sunnuntaina, mutta olin paikalla selvästikin aivan liian aikaisin. Täytyy palata paikalle myöhemmin.

On ihan noloa, että koko kevääni on yhden kortin varassa. Viime vuonna heräsin aivan liian myöhään, mahdollisuudet olivat jo menneet, kun havahduin asialle. Toissa vuonna kävi hyvä flaksi. Sain oikein mukavan valokuvankin otettua. Nyt haluaisin uusia kuvia.

Tälle paikalle palaan pian uudelleen. Yöpakkaset olivat jäätäneet pinnan umpeen sunnuntaiksi, mutta kyse on enää päivistä... Niin ainakin uskoisin.

Tässä kuva parin vuoden takaa. Tiedätkö SINÄ, missä ovat Hämeenlinnan parhaat sammakkopaikat?

Leikittelyä

Kipeänä kotona, kelikin oli vähemmän viehättävä. Jatkuvan väsymyksen alta löytyi virkeyden hetki ja silloin oli kuvattava. Ihan mitä vain. Vaikka vain vireyden ylläpitämiseksi. Olisi pitänyt olla paljon enemmän valoa ja isompi astiakin. Mutta kävivät ne vesileikit näinkin :-)

Vettä, kaikki tyynni

Kun lumesta ja jäästä alkaa muodostua vettä, alkaa mahdollisuus kasvulle ja vihreydelle palata. Se mielessäni ihailen liikkuvaa vettä. Tai ihailisin joka tapauksessa. Liikkuvaa vettä lumoavampaa asiaa on vaikea keksiä ihan yhtäkkiä. Liikkuvaan veteen liittyy ääni, joka muuttuu veden ja liikkeen määrän mukana.

Kun meidän pihamme on patiota lukuunottamatta aivan lumen peitossa, ei toivoa kevään uusista vihreistä kannata juuri elätellä, paitsi tietenkin sisällä ruukuissa. Mutta sillä aikaa katselen kuvia liikkuvasta vedestä, sulavasta jäästä ja lumesta. Vettä, kaikki tyynni.