Seurasin nokikanan pesänrakennusta tällä kertaa tallenuskykyisen kamerakaluston kanssa. Olen tullut siihen päätelmään, että uros hakee rakennusmateriaalit ja toimittaa ne pesälle naaralle, joka siellä rakentaa pesää valmiiksi. Nokikana lähtee pesästä, tulee jonkin ajan kuluttua vaivihkaa takaisin milloin mitäkin aarteita suussaan, puikahtaa pesään heinien väliin, jättää ne sinne ja kohta lähtee taas uudelle matkalle. Jos olen väärässä, minua saa siitä valistaa :-)
Rakennusmateriaali vaihtelevat kovasti, melkein kaikki tuntuu käyvän.
(Kannattaa klikata kuvia hieman isommiksi...)
Useimmiten homma sujuu hienosti ja kauniisti. Mutta ainakin tänä kuvausiltana alkoi sitten vähän tökkimään. Löytyi ihan liian pitkä tikku. Komeahan se on, mutta vaikea kuljettaa ja vielä vaikeampi saada pesään.
Väsynyt tai ei, mutta yrittää rassukka tunkea pitkää kortta heinikkoon poikittain. Ei mene, ei. Ei mene, vaikka ottaa välillä vauhtia ja yrittää tarmolla sisään heinikkoon.
Rouva tulee pesältä vastaan ja yrittää vetää samalla kun urho työntää... Mutta ei auta. Tällä kertaa ei tule sitä aiemmin syttynyttä jälkivälähdystä tarttua kiinni korren toisesta päästä ja vetää se pesään pituussuunnassa.
Mutta ei hätää. Uros lähtee hakemaan lisää rakennusmateriaalia ja TAAS löytyi ISO korsi!
Kun kuvaa katsoo tarkkaan, näkyy, että se edellinen korsi on vielä tuossa heinikon ulkopuolella. Ja taas yritetään vanhaa hyvää temppua: korsi sisään poikittain. Eikä se onnistu tälläkään kertaa, ei edes vauhdin ja uusintayritysten kanssa. Eikä edes rouvan avustuksella.
No, mutta mikäs se sieltä löytyi? TOSI PITKÄ korsi!!!
Jostain syystä tällä kertaa rouva tulee ulos pesäpuskasta ja nappaa puolet korresta itselleen ja lähtee viemään sitä pesään. Ihan kuin se olisi kyllästynyt koko touhuun ;-) Ja kyllä meitä lintutornissa nauratti :-)
