Voimaannuttavia muistoja

Eilinen tuhrusää tihku- ja muine sateineen innosti minua palaamaan viimeisen lomaviikon tunnelmiin. Loma Kuhmon Nivassa oli niin voimauttava, että saan niistä muistoista ja kuvista vieläkin energiaa. Niillä mennään harmaat säät, jos mikään muu ei auta :-) Kuvan kala on pihahaukemme, joka päivysti rannan puokamassa.

Kaarneenkosken kala

Kaarneenkoski (edelleen siellä Kuhmossa) oli jo ihan oikea koski. Jos muistan oikein, pudotusta kosken matkalla oli yli 4 metriä, kun Vuonteenkoskella pudotusta on vain reilu metri.

Sattumalta huomasin, että yhdelle vaeltajakalalle oli käynyt heikosti. Se oli selvästi valinnut ihan väärän reitin. Muuten koski oli kaunis ja virkistävä paikka.

Vähältä piti

Koiramme nauttii vedestä. Joskus se ui, joskus vain seisoo siellä. Kuhmossa sitä ei tahtonut saada järvestä pois välillä millään. Ja jos tytär lähti soutamaan, koira saattoi saattaa häntä uimalla pienen matkaa, mutta kääntyi sitten onneksi takaisin. Jäädäkseen rantakalliolle haikailemaan tyttären perään.

Viimeisenä iltana lähdimme tyttären kanssa yhdessä veneellä järvelle. Koiraparka lähti uimaan perässä - EIKÄ kääntynyt takaisin. Meidän piti sitten kääntää vene ja palata pelastamaan uupunut pieni koira, jonka voimat alkoivat jo huveta... Sillä hetkellä se osoitti uskollisuutensa - vaan ei tippaakaan älyä. Sydän ehti pomppimaan jo epätahtia ennen kuin tytär sai kiskottua märän koiran veneeseen.

Ihania iltoja

Kerrankin auringonlaskut olivat muutaman askeleen päässä - ja kelit suosivat. Useana iltana pääsin kokeilemaan auringonlaskuihin erilaisia lähestymistapoja. Tässä muutama. Itse asiassa auringonlaskukuvia tuli otettua niin paljon, etten ole ehtinyt niitä käydä edes kunnolla vielä läpi. Nämä ovat ainoat koetyöstetyt (etualan kivet näyttävät ilman hienosäätöä tavattoman mustilta).

Lintuarvoitus

Tämä lintu viihtyi Vuonteenkoskessa, Kuhmosta noin 30 km pohjoiseen. Se uiskenteli vastavirtaan - välillä vaikean ja välillä helpon näköisesti. Se näytti mielestäni telkältä. Mutta sillä ei ollut telkän (golden eye) erittäin silmään pistäviä kultaisia silmiä ja pään muotokin oli vähemmän kulmikas kuin telkillä tavallisesti.

Itse asiassa matka taittui välillä oikein helpon oloisesti. Se kömpi eteen tulevien kivien yli tyynesti ja matka senkun jatkui. Se taittoi matkaa samalla tavalla kosken reunaa pitkin kosken puoliväliin asti.

Ja sitten se sukelsi. Oletin sen pulpahtavan pintaan huomattavasti edenneenä,, mutta se putkahtikin pintaan samasta paikasta. Sitten se sukelsi uudestaan. Ja uudestaan. Välillä se tuli pintaan keskellä kosken kuohuja ja ajautui virran mukana useita metrejä, kunnes se hakeutui taas kosken reunamille. Ui eteenpäin määrätietoisena ja sukelsi taas. 

Oivalsin lopulta, ettei se yrittänytkään edetä kosken yläjuoksulle eikä sukeltaminen liittymyt millään tavoin matkan taittamiseen. Se mussutteli herkkuja suussaan aina uppeluksista palattuaan... Jokin herkku oli niin hyvää, että sitä kannatti sukellella kosken syövereistä kerta toisensa jälkeen.

Välillä täytyi kuivatella, jotta jaksoi taas sukeltaa ruoan perään.

Yhden sukelluksen jälkeen en sitten enää nähnyt koko lintua. Pelkäsin sen jo sukeltaneen vaarallisen typerästi, mutta hieman myöhemmin kosken alajuoksulta löytyi tyytyväinen lintu sulkiaan sukimassa. Kävi pian myös nukkumaan.

Onko tämä telkkä?

Kuhmo, Niva

Pikaiset terveiset Kuhmosta, Nivan kylästä. Ottelin kuvia säästellen, mutta paljonhan niitä tuli. Hyvä niin. Tässä ensimmäisiä tunnelmia, huomenna varmaan jo lisää :-)