Haahkamaisen ihanaa :-)

Haahkoja näin eilen paljon. Merellä se ei ole nähtävästi mikään harvinaisuus, mutta meillä Sisä-Suomessa sitä ei näy. Olen nähnyt Haahkan vain kerran aikaisemmin. Sekin tapahtui Lontoossa, muistaakseni Regent's Parkissa. Niin se oli. Täällä lisää.

Nyt näin niitä monta. Liikkuvan purjeveneen kyydistä ei ole kaikkein vakainta kuvata, mutta onneksi 'uuden' objektiivin kuvanvakain on hyvä. Tulee kuvia näinkin :-)

Haahkojen lähituntumasta löytyi usein meriharakka. Sattumaa?

Erilaista Helsinkiä

Helsinki-postauskin jäi kesken... Paikkana siis Vanha kaupunki Viikin kupeessa. Yksi lempipaikoistani Helsingissä. Nämä maisemat eivät tue perinteistä turistin Helsinki-kuvaa, siksi pidän niistä kovin. Siis ennen kaikkea maisemien vuoksi. Kaunista, kaunista...

Vanhankaupungin aamuhetki

Aamu alkoi Viikinmäessa. Toimistolle ajellessa aurinko hiveli Vantaanjoen pintaa ja käväisin nopeasti kameran kanssa tallentamassa aamun kauneutta. Syksy on kaunista juuri nyt. Erityisesti tänä aamuna.

Maassa oli kuuraa, ensimmäinen kuura tänä syksynä. Kaunista sekin.

Varis lennähti Vanhankaupungin lahdelta jotain suussaan. Siitäkin piti ottaa kuva. Kerrankin terveellistä ruokailua! Lahden pinta kihelmöi, kun (luullakseni) salakat napsivat jotain veden pinnalta. Sitä jäin miettimään, miten varis oli onnistunut peräti kaksi kalaa saalistamaan...

Musiikkia - kuvittele ääni itse ;-)

Eilen illalla juoksentelin ostosten perässä Helsingissä enkä illalla kotiin tullessani löytänyt jalkapohjistani enää yhtään kävelyn kestävää paikkaa. Vietinkin poikkeuksellisen illan - poissa sekä kameran että netin ulottuvilta. Sen sijaan saunoin ja hellin väsyneitä jalkapohjiani löylyissä.

Helsingissä Stockmannin vieressä oli katusoittaja, joka oli HYVÄ! Soitinkin oli omaperäinen, eikä varmasti maailman helpoin kuljetettava. Pasilassa työmatkalla törmäilen välillä Suomessa ansaintamatkalla oleviin katusoittajiin ja -laulajiin, joilla olisi kaikissa musiikkiin liittyvissä taidoissa melkoisesti kehittämisen varaa. Biisivalikoimassa on kaikista puolitutuista sävelmistä yhdistetty yksi sekametelisopppa, jota toistetaan kerta kerran jälkeen. Laulaminen on kovaäänistä hyräilyä ilman sanoja.

Mutta tämä keskustan katusoittaja soitti pulloja. Ne oli täytetty vedellä siten, että jokaisesta lähti oma, tarkkaan viritetty äänensä. Pohjamusiikkina tuli tallenteelta klassista musiikkia, mies soitti pullojen avulla melodian. Sointi oli kaunis - otin siitä videoklipinkin kännykällä, mutten saa siirrettyä sitä tänne niin, että se olisi helposti muidenkin katsottavissa ja kuunneltavissa. On siis tyytyminen kännykällä otettuun valokuvaan. Kuvitelkaa kauniit klysofonimaiset äänet soittamaan taiturimaisesti ja tarunomaisesti klassista musiikkia - ajaa melkein saman asian kuin video. Eikö vain? ;-)

Huvinsa kullakin

Kesäpäivä työpaikan kanssa Linnanmäellä oli minun osaltani lähinnä sisätyötä, mutta päivän päätteeksi pääsin vapaasti kirmaamaan huvipuistoa ympäri. Sää ei suosinut. Ehdin ihastella lyhyesti auringonpaistetta, muuten seurasin yhä hämärtyvää iltapäivää ja ukkosen jyrinän jälkeen tuli topsakka sadekuuro.

Ajatukseni oli muutenkin enemmänkin kuvata muiden huvittelua, sillä vähänkään enempää ja kovempaa liikkuvat härpäkkeet eivät ole minun juttuni. Siksi ehkä onkin kiinnostavaa kuvata muita, jotka nauttivat aivan erilaisista asioista kuin minä. Hatun nostoni heille :-)

Kuvasaalista ei tällä kertaa juurikaan kertynyt, mutta seuraavalla kerralla sitten uusi yritys.

Rakennettua

Luonnon lisäksi Seurasaaressa on runsaasti vanhoja rakennuksia, joita on tuotu sinne eri puolilta Suomea.  Vain muutama rakennus on alunperinkin rakennettu juuri tänne. Rakennukset on esitelty hyvin opastetauluissa. Tässä vain murto-osa siitä, mitä siellä on nähtävää. Aika loppui aivan kesken ;-)

Kallion vetovoima

Rantakalliot ovat kova juttu minulle. Etenkin, jos kalliot ovat sileät ja 'istuttavat'. Vaikka olen kasvanut järvien lähellä ja siksi olen myös järvi-ihminen, rantakallio ja meri ovat vieläkin kovempi yhdistelmä. Ei hiekassakaan sinänsä ole mitään vikaa.

Olisin onnellinen saaristomerellä oman luodon omistajana, ihan siinä vain luodon päällä istuskellen... (Sateella tosin haluaisin sisätiloihin lämpimään ;-))

Saaressa on lampi...

Seurasaaressa on muutamakin lampi. Se oli hauska yllätys mihinkään etukäteen perehtymättömälle. Saaren opastuskartta kertoo sen ja paljon muutakin.

Ja vaikkei sitä tästä kartasta näe, niin parissa lammessa on myös oma saari :-)

Yhdessä lammessa uiskenteli telkkäemo poikastensa kanssa. Ne olivat minulle tämän kesän ensimmäiset telkänpoikaset :-) Suloisia...

Harakka johti muiden luo

Seurasaaren rantakalliot hurmasivat mieleni. Melkein jokaisella täytyi käydä tepastelemassa ja sileää pintaa ihailemassa :-) Ja yhdellä kalliolla sitten näin sen meriharakan, josta onnistuin saamaan myös kuvan. Hiiviskelin kameran kanssa yhä lähemmäksi.

Kun yritin hiippailla sen perässä vielä vähän lisää, sain kovaäänisen varoituksen. Ymmärsin varovaisena ihmisenä hyytyä heti paikoilleni.

Kalalokkinaarashan siellä pesänsä kanssa. Avoimesti ja kuitenkin piilossa. Ja isäntä lähellä valmiina hälytystehtäviin. Peruutin pian takaoikealle, sillä en tietenkään halunnut häiritä pesintää yhtään.

Turvamatkan päästä jatkoin kuvaamista. Lokkien ja meriharakan lisäksi viereisellä luodolla oli paljon muitakin lintuja, kuten joutsenia. Hanhikin taitaa vilahtaa kuvissa sorsan ja tiiran ohella. Sinisorsa tekee kyhmyjoutsenen kanssa peilinä samoja elkeitä kahdessa ensimmäisessä kuvassa... Kanadanhanhi lepää puolestaan auvoisesti jokaisessa kuvassa ;-) Silmä ja kamera lepäsivät :-)

Hanhilla se alkoi...

Seurasaaren valokuvausosio alkoi kokouspäivän jälkeen. Heti ensimmäiseksi matkalla rannalle (joka on minusta aina kaikkein kiehtovinta) kohtasin hanhia. Suhtaudun hanhiin hienoisella varauksella, sillä ne osaavat puolustuskannalle ryhtyessään käyttää nokkaansa varsin terävästi. Nämä valkoposkihanhet (ja pari kanadanhanhea kuvan ulkopuolelta) eivät kuitenkaan tunteneet onneksi tarvetta puolustautua, vaikka toisilleen hieman uhittelivatkin.

Rannassa oli lisää hanhia. Kanadanhanhet kävivät kuumina, jos joku kilpailija yritti tulla liian lähelle. Kaksi kanadanhanhiparia oli aivan liikaa yhteen pieneen poukamaan. Selvästikin. Viimeinen kuva on epätarkka, mutta ilman sitä tapahtumasarja jäisi vähän kesken ;-)

Valkoposkihanhista kanadanhanhet eivät piitanneet. ne saivat peseytyä ja poseerata rannassa kaikessa rauhassa. Ihan samanlaiselta näytti hanhen peseytyminen kuin pikkulintujenkin pesupuuhat...