Elossa sentään (sammakko siis)

Päiväretken jälkeen ajomatkalla Pihtilammelta kotiin kapealla hiekkatiellä pomppi edessäni ruskea möykky. Auto parkkiin ja kameran kanssa ulos (tietenkin). Tämän kevään ensimmäinen sammakkonihan se siinä. Se oli loukkaantunut.

Ensin huomasin sen rauhallisuuden lisäksi vaurioituneet eturaajat, olivat kummallisissa asennoissa. Raajat huomasin vielä tarkemmin, kun katsoin sitä eri kulmasta. Silmäliepeen huomasin vasta tästä kuvasta. Ollut varmaan saaliina jollekin ja päässyt sitten livahtamaan. Hyppeli lopulta tien reunasta ojan puolelle...

Syysillan yllätys

Olo on ennustellut syysflunssan saapumista pääkipuineen kaikkineen. Töissä kävin autolla, joten otin kameran mukaan. Takaisin ajaessa vettä satoi aivan liikaa, että kuvaamiseen olisi löytynyt edes puolivillaista tekosyytä. Kotona yritin kaivella käsittelemättömiä kuviani ja työstää niitä eteenpäin, mutta olo sen kuin meni kehnommaksi.

Varsinainen piristysruiske tuli siinä vaiheessa, kun tytär kiikutti koiran ulkoilutuslenkiltä minulle sammakon kuvattavaksi. Hän ei pidä sammakoista, vielä vähemmän kestää pitää niitä käsissään, joten uhraus ja vaivannäkö oli iso. Kiitos siitä :-)

Yritin pitää kuvauksen mahdollisimman lyhyenä, että malli pääsisi pian takaisin ulos hyppimään. Sisällä se oli alkuunsa hillittömän levoton, kädellä rauhoittui aivan valtavasti. Kädellä istuskelun jälkeen se malttoi olla hetken aikaa rauhallisesti lattiallakin. Ymmärsi varmaan, kun selitin sille koko ajan asioiden kulkua ;-) Vapaus pimeälle ja märälle nurmikolle pensaan juurelle koitti heti näiden kuvien ottamisen jälkeen. Sammakolle siis ;-)

Sadepäivän kuvaus

Vaikka eilen sateella ukkoskuurojen keskellä ei pitänytkään ilmaantua mitään valokuvaamisen aihetta, rakas tyttäreni kiikutti minulle ulkoa kuvauslöydön. Olin innoissani. En tiennyt, mihin laittaisin sen. Se ei pysynyt paikallaan ja pelkäsin sen katoavan jonnekin, ennenkuin pääsisin edes aloittamaan kuvaamista.

Muovikulho, sinne vettä ja kansi avittavasti päälle. Ja kuvaamaan. Muovi loisti kuvissa keinotekoisuuttaan ja kuvauskohde näytti kovin vatentahtoiselta. Kansi väliaikaisesti takaisin kulhon päälle ja kepeillä loikilla siirryin patiolta kukkapenkille vihreää kasvustoa hakemaan kulhoon rekvisiitaksi. Loikkani jäi hieman matalaksi ja alla kumollaan olevat tikapuut nappasivat jalastani jalustallaan tiukan otteen, eivätkä päästänyt minua helpolla. Jalkaan sattui, mutta päämäärä pysyi: kohti vihreää kasvustoa.

Laitoin kulhoon hieman vihreää ja se näytti paremmalta. Mutta muovi kumotteli edelleen vankilanseinän oloisena kuvissa - ei hyvä. Jalkaan sattui, mutta tämä projekti piti hoitaa ensin alta pois. Kokeilin laittaa kulhon pohjalle vuorenkilven lehden, mutta sitäpä mallini käyttikin apunaan kulhosta pois pääsemiseen.

Sitten kutsuin paikalle mieheni. Hän piti otusta käsissään ja minä yritin saada kuvia. Kun monen monta kuvaa heikoissa valaistusolosuhteissa oli otettu, päästin mallin vapaaksi istumaan vuorenkilven lehdelle. Sepä jäikin sitten siihen poseeraamaan. Vielä muutama lisäkuva ja olosuhteisiin nähden ihan kiva kuva tuli.

Sisällä puhdistin polvitaipeen haavaa ja se olikin ihan muhkean kokoinen. Onneksi talossa oli jättikokoisia laastareita - pieni hinta maksaa pienen sammakon kuvaamisesta ;-)

Jalat kipeänä juostu sammakkoja jäljittämässä

Tänään tuli käveltyä eilen jo kipeytyneet jalat enstistä kipeämmiksi, joten tämän enempää ei sammakoita enää tänä viikonloppuna etsitä.

Eilinen sammakko malttoi olla paikallaan parin kuvan verran.

Tänään löysin upean sammakkopaikan. Sammakot kurnuttivat pienen henkilöauton äänen verran. Mutta olivat kaikki mahdollisimman vaikeasti nähtävissä, kaukana ja kasvillisuuden keskellä. Paljaalla silmällä erotin vain jatkuvaa veden loiskintaa. Oikein suurennettuna parista kuvasta näkyy, että sammakoita oli monta. Eivät vain viitsineet tulla kuvausetäisyydelle. Mutta edistystä tämäkin :-)

Yhteistyöhaluton sammakko

Sammakoita metsästin, tahdoin löytää suuren. Pitkän tihrustamisen jälkeen näin yhden pienen eikä sekään ollut kovin yhteistyöhalukas. Paikalle saapui sitten västäräkki ja esitti parastaan. Yhteistyötaidot 10+.

En saanut ihan sitä, mitä hain, mutta hyvää showta kuitenkin ;-) Vesi kiinnosti kovasti ja jotain valkoista syötävääkin sieltä löytyi. Siis hänelle, ei minulle.

Huomenna käyn vielä muutamassa mahdollisessa sammakkopaikassa. Jospa onnistaisi...

Ongelmallinen kiinnostuksen kohde...

Minulla on ongelma. Olen kiinnostunut sellaisesta asiasta, joka ei juurikaan ole ikäisteni (eikä nuorempienkaan) naisten keskimääräinen kiinnostuksen kohde. Tarvitsisin avukseni hyvää paikallistuntemusta, mutten tiedä keneltä tätä voisi kysyä. Kaipaan tietoa, jota vain asiaan vihkiytyneellä voi olla. Ei siis ihan kenellä tahansa.

Tiedän Hämeenlinnassa vain yhden paikan, josta voisin löytää etsimäni. Muitakin paikkoja on pakko tämän kokoisessa kylässä olla, mutten vain tiedä, missä. Kävin ainoassa tärppipaikassani sunnuntaina, mutta olin paikalla selvästikin aivan liian aikaisin. Täytyy palata paikalle myöhemmin.

On ihan noloa, että koko kevääni on yhden kortin varassa. Viime vuonna heräsin aivan liian myöhään, mahdollisuudet olivat jo menneet, kun havahduin asialle. Toissa vuonna kävi hyvä flaksi. Sain oikein mukavan valokuvankin otettua. Nyt haluaisin uusia kuvia.

Tälle paikalle palaan pian uudelleen. Yöpakkaset olivat jäätäneet pinnan umpeen sunnuntaiksi, mutta kyse on enää päivistä... Niin ainakin uskoisin.

Tässä kuva parin vuoden takaa. Tiedätkö SINÄ, missä ovat Hämeenlinnan parhaat sammakkopaikat?

Prinsessa - Princess

Sammakko! - Frog!

Ensimmäinen sammakkokuvani!!!

My first frog shoot!!!

Pieni sammakko - Tiny frog

Matkalla kotiin näin kesän ensimmäisen sammakkoni. Se oli pienen pieni (vertaa sen vieressä olevaan koivun lehteen), mutta asettui kauniisti hämärään metsään kivelle kuvattavaksi. Päivä oli pelastettu :-)

On my way home I saw a frog for the very first time this summer. It was really tiny  (compare with th birch leaf beside it) and it settled down on rock in the dusky forest. It was like modelling for me. It saved my day :-)