Alamäkipyöräilyä!

Eilisellä kuvausreissulla törmäsin itselleni aivan uuteen asiaan: alamäkipyöräilyyn. Tai siis melkein törmäsin. Olin kiipeämässä Kalpalinnan rinnettä (Janakkalassa) ylös, kun ylhäältä rinteestä kuului ryminää ja yhtäkkiä pyöräiljä suhahti ohitseni rinnettä alas. Hetkeä myöhemmin samaa polkua pitkin suhahti alas toinenkin pyöräilijä.

Hetken ympärilleni tiirailtuani jatkoin kiipeämistäni. Seuraavaksi kuulin hiihtohissien kolinan. Lähemmäs päästyäni näin silloin tällöin hiihtohissin vetämän pyöräilijän nousevan rinteen päälle. Osa lähti laskettelemaan pyörällään laskettelurinnettä (laskettelurinteenä sen talvista tunsin) alas minun suuntaani, osa valitsi eri reitin. En vieläkään ymmärtänyt juuri mitään, mutta muutaman kuvan onnistuin ohi pyyhältävistä ajajista saamaan. Hurjan oloista menoa, jota täytyi sitten kotona googlettaa paremmin. Ja löytyihän se: Calpis Bike Park. Jotain uutta oppii - jos ei joka päivä, niin ainakin joka viikko :-)

Kesijärven pato ja kalatie

Aurinkoisen kesäinen ilma houkutti luontoon uusiin paikkoihin tutustumaan. Keskiaikamarkkinat jäivät siis kesäisen päivän jalkoihin. Janakkalan kunnan retkeilykartta oli jäänyt mieleeni kummittelemaan. Muistin sieltä jotain padoista. Löysin kartan ja lähdin navigaattorin avulla etsimään paikkoja. Ainoa padoista, jonka löysin suoraan navigaattorin avulla, oli Kesijärven pato. Patoa oli uusittu ja siihen oli rakennnettu komea kalatie.

Alue kuhisi sudenkorentoja, jotka eivät olleet kovin halukkaita rauhoittumaan paikoilleen. Lämmin päivä paahtoi, mutta kalatien virtaava vesi ja järveltä saapuva raikas ilma elvyttivät tehokkaasti. Kapeasta autotiestään huolimatta mainio paikka piknikille tai korentojen bongaamiselle :-)

Huonokuntoisia teitä ja kauniita näkymiä

Keskiviikon matka jatkui venesatamasta satunnaisella valinnalla muualle Janakkalaan. Ehkä kävin siinä samalla muuallakin - en ole ihan varma... Tutustuin kauniisiin maisemiin, joita en päässyt kuvaamaan kapean ja äärimmäisen huonokuntoisen tiestön vuoksi. Kun kapeasta tiestä routa on kirjaimellisesti syönyt leijonanosan, ei jäljelle jää enää paikkaa, mihin pysäköidä auton.

Joutsenperheen kohdalla hieraisin silmiäni ja löysin siinä kohtaa parempilaatuiselta tietä myös jo pysähtymisvaraa. Auto sivuun ja kamera kohti pellon laitaa, jossa kahden uljaan valkoisen linnun lisäksi näkyi kolme pienempää harmaata lintua. Koko perhe koolla siis. Kaunista :-)

Janakkalan venerantaa (Turenki)

Matka alkoi tänään Janakkalan venerannasta. Siellä täytyy käydä ihailemassa rannan elämää ja kauniita koivuja kerran kesässä...

Terveisiä Janakkalasta - Greetings from Janakkala

Rastilassa mopolla

Tyttäreni tarjoutui eilen viemään minut uuteen valokuvauspaikkaan. Ja minä suostuin. Moottoroituja kaksipyöräisiä hieman kammoten ja vieroksuen päädyin kuitenkin tytön mopon pelkääjän paikalle. Pelkäsin koko matkan olevani liian painava, jotta tyttö jaksaa ohjata mopoa risteyksissä ja jarruttaa pysähtymispaikoissa.

Kramppasin takana jo siinä määrin, että oikea jalka lähti elämään aivan omaa elämäänsä. Tytär (15 v.) huomasi jännitykseni ja taputteli rauhoittavasti toista jalkaani.

Kuvauspaikka oli Janakkalassa Rastilan kylän kupeessa. Itse en olisi hoksannut ollenkaan valita tuollaista paikkaa. Aloin katsella ympärilleni ja viljapelloista se alkoi...

Kivaa oli! Takaisintulomatka olikin jo oma seikkailunsa... Mieleenpainuva reissu :-)