Jäästä vedeksi - kevät tulee

Iso jäälautta on kauniimpi kuin umpijäinen kevätjärvi (olen järvi-ihminen, aina asunut järvien lähellä). Pieni jääpalanen voittaa puolestaan ison kimpaleen. Niin se menee minun päässäni näin keväällä...

Paatuneimman ja paksuimmankin jääkönsikkään reunalta löytyy herkkä sielu, jos sillä nyt sielua voi olla ;-) Jään reuna puhuttelee.

Ja sitten ovat ne pienemmät lohkareet. Pallo on läpimitaltaan reilut 10 senttiä ja muotoiltu paljon komeammin kuin mihin minä ikinä pystyisin... Kyseessä siis sama pallo, joka esiintyi täällä jo aikaisemmin lohkarekaverinsa kanssa :-)

Ja jossain vaiheessa veden ja jään välille on vaikea vetää enää rajaa, sillä jää sulaa vedeksi ja vesi liikkuu. Mitä pienemmät jääpalat, sitä pienempi ja korkeampi kilinä. Nämä kilkattavat ihan hiljaa...

Klikkaamalla kuvia saat ne hieman suuremmiksi ja näet enemmän :-) Iloista kevään jatkoa!

Jäät lähtevät Vanajavedellä

Vajaveden rannalla Hattulassa on Hämeenlinnan kaupungin virkistysalue. Kävimme siellä ensimmäisen kerran tyttäreni kanssa viime kesänä (tai toissa kesänä...). Vanajaveden virtaava, kapea osa kulkee siitä vierestä, joten arvelin, että sulaa vettä voisi olla nähtävissä. Olin oikeassa :-)

Virkistysalue on kahdella alueella. Ensin kävin eteläisemmässä osassa - siellä ensi kertaa. Kun jaksoin tarpoa pikkuniemen nenään, näkymät olivat ihastuttavat, vaikka joitakin mökkejä onkin tuossa aika vieressä. Oikealla näkyvän niemen päässä on se osa virkistysaluetta, jossa olen aikaisemminkin käynyt.

Hieman yli tuon seuraavan niemen nokan riittää jotakuinkin avointa vettä. Seuraavan niemen jälkeen avautuu iso selkä ja siellä riittää vielä jääpeitettä. Mutta tässä näkyy sulaa vettä ja liikkeelle lähteneitä jäälauttoja isompina ja pienempinä palasina. Tuuli puski kevätriemuaan ja paikoin jäiden kilinä oli varsinaista musiikkia :-)

Jää jaksaa viehättää silmääni - etenkin, kun se on lähtemässä pois ja kertoo olevansa kevään merkki :-) Ylimmästä kuvasta löytyy myös eilisen postauksen jääpallo, jos sitä jaksaa etsiä. Kauneutta riitti niin isossa kuvassa kuin yksityiskohdissakin :-)

Tuulinen, mutta aurinkoinen retkipäivä

Aurinko ja tuuli jouduttivat tänään jäiden lähtöä ainakin järvissä. Löysin itseni ihailemasta irronneita jääkappaleita, jotka olivat muhkeita ja auringon valossa aivan hehkuvia. Nyt taas tähän hätään yksi kuva - huomenna heittäydyn isommin noiden kuvien kimppuun. Ihana retkipäivä tuulesta huolimatta :-)

Jäätä ja poika

Pitkälänkosken yläpäästä löytyy voimalaitos. Jos oikein olen tulkinnut, siellä on Massakoski ja kuvia ja tekstiä löytyy esimerkiksi täältä. Tuon puisen ison rakkennelman läpi kulkee vettä ja osa siitä vedestä vuotaa läpi. Niin kävi nytkin. Kovat pakkaset olivat jäädyttäneet vuotavaa vettä jääpatsaiksi. Ne innostivat kuvaamaan.

Kun lopetin jäämöhkäleiden kuvaamisen, kohdalle tuli ryhmä, joka näytti lähinnä ryhmäpäivähoitoryhmältä.. Kaksi naista ja liuta alle kouluikäisiä lapsia. Arviolta ehkä 5-vuotias poika puhutteli minua jo matkan päästä:
- Nainen!
- No mitä?, minä vastasin.
- Mitä sä siellä katselit?
- Katselin noita todella isoja jääpuikkoja.
- Miksi?
- Ne ovat niin isoja, ettei tuollaisia kovin usein näe. Otin niistä valokuviakin.
Poika oli tyytyväinen vastaukseen ja ryhmä jatkoi eteenpäin.

Voimalaitoksen yläpuolella oli joutsenpari, jota sitten kuvailin mieli iloisena.

Kännyin kulkemaan samaa reittiä takaisin. Melko pian minua vastaan tuli tuo samainen ryhmä, jonka pojan kanssa juttelin jääkuvausten jälkeen. Poika tunnisti minut jo kaukaa, osoitti minua ja kajautti kaikille:
- Tuolla on se sama täti, joka nähtiin!
Minä tervehdin kaikkia, erityisesti poikaa. Poika kysyi:
- Mitä sä sitten teit, kun me lähdettiin?
Kerroin kuvanneeni joutsenia, jotka näin siinä lähellä. Toinen naisista kertoi hymynkare suupielessä, että hekin olivat nähneet joutsenet aiemmin. Moikkailtiin ja minä jatkoin matkaa - hymy minullakin suupielessä, jollei koko naamassa :-)

Jos kokonaisuus näyttää kurjalta, kannattaa takertua parhaisiin yksityiskohtiin ;-)

Lunta on maassa naurettavan vähän ja sekin vähä on sulamaan päin. Kuitenkin nuo pienet valkoiset läikät piristävät minua kummasti. Tuovat jotain vaihtelua tähän jatkuvaan harmauteen. Valkoinen väri on seuraavaksi paras vaihtoehto, jos valoa ei ole saatavissa.

Kameran kanssa käytiin etsimässä mitä tahansa valopilkkuja tuolta lähiluonnosta. Pilkkuja ne kokonsa puolesta olivatkin ;-) Ja joissain muissa olosuhteissa niitä ei edes huomaisi, mutta nyt silmääni kaihertaa kauneus- ja valovaje. Nämäkin pienet jutut riittivät nostamaan mielialaani hetkeksi.

Kun nosti päänsä ylös noiden yksityiskohtien luota, todellisuus oli harmaa. Parhaimmastakin näkökulmasta vain tällaista. Mukavaa viikonloppua!

16. luukku

Joskus järven vesi jäätyy rauhassa ja tyynessä. Silloin sen pakkaskuviot ovat kovin geometrisia. Välillä tuuli on kovempaa ja vesi jäätyy pitkin liikettä. Nyt lumien sulamisen myötä järvien ohuille jäillekin oli kerääntynyt vettä. Sitten tuli Seija-myrsky ja pakkanen. Sillä tavalla minä tulkkaan Ahveniston rantojen vähemmän geometrista jääpeitettä.

Kaunista jäätä tämäkin. Aurinko paisteli harjun puiden latvoihin, järven pinnalle se ei yltänyt. Vähäisen lisääntyneen valon näkee kuitenkin jään heijastuksista. Valoa on, vaikkei sitä kuvasta heti huomaa :-)

Mahdottoman mukavaa maanantaipäivää!

Jäätävän kylmää

Vastasyntynyt jää on kaunista. Se ensimmäinen, hauras ja kiteinen. Siinä näkyy pakkasen siveltimen vedot, varmat ja kauniin tasapainoiset. Jos on kuvaamassa liian aikaisin aamulla, valoa on liian vähän. Hetki myöhemmin ja auringon lämpö jo sulattaa kauniita teräviä särmiä. Osa kuvistani on otettu liian aikaisin, osa liian myöhään. Viikonlopun parasta satoani kuitenkin puhtaan jään osalta.

Viikolla aamuisin olen valon aikaan töissä sadan kilometrin päässä ja palattuani aurinko on jo liian matalalla. Täytyy siis muistella viikonloppujen aamuhetkiä pitkin viikkoa. Sillä tavalla saa aamumuistoihin paljon enemmän valoa :-)

Jäätä, lehtiä ja lunta

Aamulla (ulko)lämpömittari oli miinuksen puolella. Ja lumi oli siten myös pysynyt maassa. Sitä sateli eilen moneen otteeseen tehokkaina pikkupyryinä.

Nyt lampi on jotakuinkin kokonaan jäässä. Ensimmäiset jäät ovat aina niin kauniita, erityisesti, kun pinnalle on jäätynyt pudonneita lehtiä ja hieman vielä puuterilunta päällä. Hyvällä pukeutumisella ei edes palellut. Ihanaa, että aurinko paistaa, vaikka sen nouseminen näkyviin täällä harjun kupeessa kestikin jonkin aikaa.

Kauniita lehdet ja lumi ovat maassakin. Silmän iloa siitä, ettei ole tullut haravoitua kaikkea ;-)

Vettä, kaikki tyynni

Kun lumesta ja jäästä alkaa muodostua vettä, alkaa mahdollisuus kasvulle ja vihreydelle palata. Se mielessäni ihailen liikkuvaa vettä. Tai ihailisin joka tapauksessa. Liikkuvaa vettä lumoavampaa asiaa on vaikea keksiä ihan yhtäkkiä. Liikkuvaan veteen liittyy ääni, joka muuttuu veden ja liikkeen määrän mukana.

Kun meidän pihamme on patiota lukuunottamatta aivan lumen peitossa, ei toivoa kevään uusista vihreistä kannata juuri elätellä, paitsi tietenkin sisällä ruukuissa. Mutta sillä aikaa katselen kuvia liikkuvasta vedestä, sulavasta jäästä ja lumesta. Vettä, kaikki tyynni.

Ihana päivä ja sää!

Päivä oli ihana ja sää aivan täydellinen. Aurinkoinen sää parantaa monen monta murhetta :-)

Virtaa - Stream

Vantaanjokea Nurmijärvellä Myllykosken paikkeilla.