Lomapäivää odottelen

Huomenna olen lomapäivällä ja tarkoituksena on lähteä valokuvausreissulle. Pitkä viikonloppu ja rauhallinen valokuvausretki syyhytyttävät jo nyt :-)

Aamuheräämiset ovat hyväntuulisempia, kun valo kajastaa pian jo taivaalla. Illalla löydän itsestäni ylimääräistä virtaa lisääntyneen valon myötä. Ja huomiseksi säätiedotus lupasi vielä kelpoiosta keliä. Mikäs sen parempaa :-)

Viime sunnuntain kävelylenkillä näin yhden kunnon ukkofasaanin. Se ei ollut kuvaustuulella, vaan piilotteli varpujen ja pensaiden suojassa. Se oli kuitenkin iso verrattuna niihin edellisen kevään poikasiin, jotka vieläkin kulkevat kimpassa täällä meillä päin. Isompi joukko on jo tosin niilläkin hajonnut. Viimeksi näin kolmen nuoren uroon porukan hiippailemassa pellon laidassa. Ne olivat todella solakoita ja nuoren oloisia.

Tämä pikkuvarpunen huusi pihassamme urku auki. Nyt ei enää ääntä säästellä eikä lennetä joka häiriöstä piiloon. Nyt on tosi paikat. Hieman syvemmälle oksistoon se lopulta siirtyi, mutta mitään hoppua sillä ei kuitenkaan ollut.

Pihan perällä kasvit elävät puolivillinä. Siellä viihtyvät kesällä niin siilit, linnut kuin oravatkin. Tämä pioni on kohottelemassa varsiaan, vaikkei sitä olekaan syksyllä huollettu. Ja siihenhän se on jo tottunut. Se on sitkeän sissin perua. Alkuperäinen on selvinnyt monesta ruohonleikkurilla jyräämisestä (vahingossa) ja monesta siirtoyrityksestä. Lopputulemana on ollut poikaspioneja eri puolille pihaa. Vanha kasvaa vieläkin uutta versoa :-)

Saapas sitten nähdä, mitä huominen päivä tuo tullessaan. Vapaapäivän ainakin ;-)

Lumi toi ruokailijoita

Lunta on maassa noin sentti. Aurinko ei vilautellut itseään, mutta eläimet innostuivat jälleen ruokintapaikasta oikein kunnolla. Ruokailijoita riitti ruuhkaksi asti, keli vaan ei suosinut pohjoisseinustan kuvaamista. Pitäisiköhän ruokailupaikka muuttaa ensi vuodeksi eri paikkaan?

Aamupäivästä iltapäivään kävijöitä riitti. Orava katosi, ennen kuin ehdin kameran kanssa lähelle. Kuusen alla oli vipinää, se oli varmasti turvallisen oloinen paikka pienille linnuille. Pikkuvarpunen ja kuusitiainen on kuvattu ulkoa. Peippo on kuvattu keittiön ikkunoiden läpi. Ei mitään visuaalista ilotulitusta, mutta terveisiä meiltä kuitenkin ;-)

Talitiaiset keskittyivät enemmän hätistelemään toisiaan pois kuin ruokailemaan rauhassa. Niiden kuvaamista en edes yrittänyt.

Vilskettä ja vilinää

On ollut ilo toimia lintuemäntänä eilisen ja tämän päivän. Vieraita on riittänyt ja ruoka on kelvannut :-) Ihmeen pitkiä aikoja sitä voi innostua katsomaan ikkunasta luonnon omaa näytelmää. Oravia en saanut kuvattua, eikä fasaaneja ole tänään näkynyt. Mutta iloista vilskettä on ollut, syksy tuntuu taas kovin mukavalta asialta ;-)

Elämäni eläimet (osa 1) - The animals of my life (part 1)

Kymmenen vuotta sitten en tiennyt olevani eläinrakas. Vähitellen se kuitenkin on valjennut minulle. Tässä kuvia elämäni eläimistä.

Lintujen laulua - Birds singing

Linnun laulua on kuulunut jo jonkin aikaa. Punatulkku on huudellut jo viikkoja, samoin tintit ovat virittäneet kurkkunsa laulukuntoon. Tänään kuulin varpusia. Ovat ehkä aikaisemminkin olleet äänessä, mutta nyt vasta huomasin. Lentelivät vilkkaasti puusta toiseen ja oksalta toiseen. Talven niska on taittunut! :-)

Tämänpäiväisissä kuvissa sekä pikkuvarpusia että varpusia.

Sparrows and Tree sparrows. They keep on singing and flying. The worst part of the winter is over! :-)