Haahkamaisen ihanaa :-)

Haahkoja näin eilen paljon. Merellä se ei ole nähtävästi mikään harvinaisuus, mutta meillä Sisä-Suomessa sitä ei näy. Olen nähnyt Haahkan vain kerran aikaisemmin. Sekin tapahtui Lontoossa, muistaakseni Regent's Parkissa. Niin se oli. Täällä lisää.

Nyt näin niitä monta. Liikkuvan purjeveneen kyydistä ei ole kaikkein vakainta kuvata, mutta onneksi 'uuden' objektiivin kuvanvakain on hyvä. Tulee kuvia näinkin :-)

Haahkojen lähituntumasta löytyi usein meriharakka. Sattumaa?

Vuosia taaksepäin

Katselin blogiani taaksepäin ja tutkailin, mitä ihmettä olen kuvannut aikaisempina vuosina näihin aikoihin. Laivalla olen ollut näihin aikoihin useammankin kerran. Lumisia lähieläinkuvia löytyy. Ja sitten aivan epätoivoisia lavastettuja kyhäelmiä ;-)

Nyt on niin paljon tullut tarjoiltua viime aikoina koira- ja sorsakuvia, että otan ronskisti katsausta menneeseen.

Vuosi sitten Tukholman matkalla aurinko ei paljoa tarjoillut säteitään edes rekvisiitaksi. Kuvat jäivät todella vähiin. Tämä kuva oli blogissa jo vuosi sitten...

Kaksi vuotta sitten samaisella reissulla jäätä oli enemmän ja aurinkokin ilahdutti yhden aamun verran... Tämä kuva ei ollut kaksi vuotta sitten blogissa, mutta samankaltaisia kuvia oli kyllä esittelyssä.

Kolme vuotta sitten (2011) ristelyllä pääsin kameran kanssa niin ikään todistamaan kaunista aamua Tukholman saaristossa. Tämä kuva ei ole ollut aikaisemmin blogissani.

Vuoden 2010 kuvista suurin osa on tuhoutunut konerikon myötä (nykyisin kaikki kuvat ovat myös ulkoisella kovalevyllä). Blogikuvat löytyvät Picasa-albumista, mutta niissä ei ole päivämääriä. Flickriin olen kuitenkin tähän aikaan helmikuusta 2010 lisännyt tällaisen kuvan - oravabuumi oli minulla silloin kuumimmillaan ja valokuvausta oli kertynyt reilut puoli vuotta. Sen pidemmälle taakse eivät vuodenaikamuistot riitä. Nyt niitä kerrytetään vuosi kerrallaan :-)

Vesikansaa monessa asennossa ;-)

Vedessä oli trafiikkia. Melojia oli liikkeellä perinteisillä kanooteilla ja seisottavilla laudoilla. Seisontalauta näytti vaativalta, etenkin, kun ohi meni isompia veneitä. Liikkellä oli myös sukellusporukoita, purjehtijoita yms. Väsyneet seisontamelojat meloivat välillä istualtaan - tai makuultaan. Riittävän monen molskahduksen jälkeen se tuntui varmasti jo oikein houkuttavalta vaihtoehdolta... ;-)

Vesillä...

Puerto de Mogan oli puolen tunnin laivailun päässä. Emme olleet saaren hitaimmassa paatissa, sillä ohitimme laivan, joka näytti ensisilmäykseltä ihan merirosvolaivalta. Ystävällisen oloista porukkaa siellä kuitenkin oli :-)

Mereltä käsin näkee aivan erilaisen saaren. Kävelytie ei ulotu kaikkialle, itse asiassa sitä saisi olla paljon, paljon enemmän.

Korkea muuri on kävelytien suojana. Ajoneuvot huristelevat ylempänä rinteellä, tässä tosin ihanan matalalla ;-)

Osa hotelleista on rakennettu viimeisen päälle reunalle. Ovat varmaan laskeneet kaiken ihan varman päälle. Yhtä kauhealta näyttää joistakin hotelleista niin alas- kuin ylöspäinkin...

 Värikkäät pilkut kivisellä rannalla osoittautuivat zoomaamalla teltoiksi. Jos niissä joku asustaa, on päivä etelänpuoleisella rannalla varmasti kuumaa. Onneksi merituuli vilvoittaa.

Kallioden rakenteet olivat puhdasta luonnon tekemää taidetta. Silmä lepäsi. Huomaatko ylemmässä kuvassa, missä kohtaa menee autotien kaide? Aika ylhäällä. Silti kaukana rotkojen liepeiden korkeuksista.

Vesillä oli liikkeellä paljon muitakin kuin laivoja. Vetovarjoilu näytti melkein kiehtovalta, muttei minusta sellaiseen ole. Korkealle mennään vain, jos siitä on valokuvauksen kannalta hyötyä ;-)

Kallion vetovoima

Rantakalliot ovat kova juttu minulle. Etenkin, jos kalliot ovat sileät ja 'istuttavat'. Vaikka olen kasvanut järvien lähellä ja siksi olen myös järvi-ihminen, rantakallio ja meri ovat vieläkin kovempi yhdistelmä. Ei hiekassakaan sinänsä ole mitään vikaa.

Olisin onnellinen saaristomerellä oman luodon omistajana, ihan siinä vain luodon päällä istuskellen... (Sateella tosin haluaisin sisätiloihin lämpimään ;-))

Harakka johti muiden luo

Seurasaaren rantakalliot hurmasivat mieleni. Melkein jokaisella täytyi käydä tepastelemassa ja sileää pintaa ihailemassa :-) Ja yhdellä kalliolla sitten näin sen meriharakan, josta onnistuin saamaan myös kuvan. Hiiviskelin kameran kanssa yhä lähemmäksi.

Kun yritin hiippailla sen perässä vielä vähän lisää, sain kovaäänisen varoituksen. Ymmärsin varovaisena ihmisenä hyytyä heti paikoilleni.

Kalalokkinaarashan siellä pesänsä kanssa. Avoimesti ja kuitenkin piilossa. Ja isäntä lähellä valmiina hälytystehtäviin. Peruutin pian takaoikealle, sillä en tietenkään halunnut häiritä pesintää yhtään.

Turvamatkan päästä jatkoin kuvaamista. Lokkien ja meriharakan lisäksi viereisellä luodolla oli paljon muitakin lintuja, kuten joutsenia. Hanhikin taitaa vilahtaa kuvissa sorsan ja tiiran ohella. Sinisorsa tekee kyhmyjoutsenen kanssa peilinä samoja elkeitä kahdessa ensimmäisessä kuvassa... Kanadanhanhi lepää puolestaan auvoisesti jokaisessa kuvassa ;-) Silmä ja kamera lepäsivät :-)

Pilvistä, pilvistä...

Jos on Suomessa ollut pilvistä (jostain luin, että vähiten päivänvaloa 25 vuoteen), niin ei se aurinko iloitellut Tukholmassakaan viime viikolla. Lunta oli vähän, sää leuto ja vesipasseja sai väistellä kävellessään. Paljon satamaa kauemmas ei sitten tullut lähdettyäkään.

Yksi ja sama aamu - One single morning

Merellä - Offshore

Tukholmasta takaisin - Coming home from Stockholm

Merellä - Offshore