Pellon laidalla

Iltakävely pellon laitaan kannatti, etenkin kun matkaa oli olemattoman vähän. Loppukesän viljapelto on värien ja muotojen hehkua. Viljan muoto on muutenkin oikea luonnon taideteos, värit ja aurinko viimeistelevät täydellisyyden. Viljapellon laidalla oli muutakin auringossa säteilevää. Ja yksi ihanainen paistatteli lämmintä iltaa auringon valossa...

Kypsää, kuumaa kesää

Äsken ulkona oli 28 astetta lämmintä - varjossa. Viime yönä meidän makuuhuoneessamme taisi olla melkein yhtä kuumaa, tänään täytyy tuuletella urakalla ennen nukkumaan menoa...

Vaikka kesäloma on ohi, kesä ei ole selvästikään menossa mihinkään. Se on vain kypsymässä meheväksi ja reheväksi kypsäksi elokuuksi ja on vielä erinomaisen parhaimmillaan.

Perhosten ja kimalaisten mielestä ainakin juuri nyt eletään kesän makeimpia aikoja :-)

Aino ja Janne perheineen

Kävin joutsenlammella Aulangolla tapaamassa Aino- ja Janne-joutsenia. Viimeksi käydessäni neljästä poikasesta kaksi oli kadonnut. Oli iloista huomata, että nuo kaksi jäljelle jäänyttä poikasta olivat kovin terveen oloisena kasvamassa isommiksi.

Jannen jalasta taisi välillä vetää suonta, sillä se oli minuuttitolkulla koipi suorana leipäpalasia vedestä maistellessaan. Poikaset ovat kaukana lentokykyisistä, siivet ovat vielä mahdottoman pienet. Toivottavasti kesä ei lopu kesken...

Kaarneenkosken kala

Kaarneenkoski (edelleen siellä Kuhmossa) oli jo ihan oikea koski. Jos muistan oikein, pudotusta kosken matkalla oli yli 4 metriä, kun Vuonteenkoskella pudotusta on vain reilu metri.

Sattumalta huomasin, että yhdelle vaeltajakalalle oli käynyt heikosti. Se oli selvästi valinnut ihan väärän reitin. Muuten koski oli kaunis ja virkistävä paikka.

Vähältä piti

Koiramme nauttii vedestä. Joskus se ui, joskus vain seisoo siellä. Kuhmossa sitä ei tahtonut saada järvestä pois välillä millään. Ja jos tytär lähti soutamaan, koira saattoi saattaa häntä uimalla pienen matkaa, mutta kääntyi sitten onneksi takaisin. Jäädäkseen rantakalliolle haikailemaan tyttären perään.

Viimeisenä iltana lähdimme tyttären kanssa yhdessä veneellä järvelle. Koiraparka lähti uimaan perässä - EIKÄ kääntynyt takaisin. Meidän piti sitten kääntää vene ja palata pelastamaan uupunut pieni koira, jonka voimat alkoivat jo huveta... Sillä hetkellä se osoitti uskollisuutensa - vaan ei tippaakaan älyä. Sydän ehti pomppimaan jo epätahtia ennen kuin tytär sai kiskottua märän koiran veneeseen.

Ihania iltoja

Kerrankin auringonlaskut olivat muutaman askeleen päässä - ja kelit suosivat. Useana iltana pääsin kokeilemaan auringonlaskuihin erilaisia lähestymistapoja. Tässä muutama. Itse asiassa auringonlaskukuvia tuli otettua niin paljon, etten ole ehtinyt niitä käydä edes kunnolla vielä läpi. Nämä ovat ainoat koetyöstetyt (etualan kivet näyttävät ilman hienosäätöä tavattoman mustilta).

Lintuarvoitus

Tämä lintu viihtyi Vuonteenkoskessa, Kuhmosta noin 30 km pohjoiseen. Se uiskenteli vastavirtaan - välillä vaikean ja välillä helpon näköisesti. Se näytti mielestäni telkältä. Mutta sillä ei ollut telkän (golden eye) erittäin silmään pistäviä kultaisia silmiä ja pään muotokin oli vähemmän kulmikas kuin telkillä tavallisesti.

Itse asiassa matka taittui välillä oikein helpon oloisesti. Se kömpi eteen tulevien kivien yli tyynesti ja matka senkun jatkui. Se taittoi matkaa samalla tavalla kosken reunaa pitkin kosken puoliväliin asti.

Ja sitten se sukelsi. Oletin sen pulpahtavan pintaan huomattavasti edenneenä,, mutta se putkahtikin pintaan samasta paikasta. Sitten se sukelsi uudestaan. Ja uudestaan. Välillä se tuli pintaan keskellä kosken kuohuja ja ajautui virran mukana useita metrejä, kunnes se hakeutui taas kosken reunamille. Ui eteenpäin määrätietoisena ja sukelsi taas. 

Oivalsin lopulta, ettei se yrittänytkään edetä kosken yläjuoksulle eikä sukeltaminen liittymyt millään tavoin matkan taittamiseen. Se mussutteli herkkuja suussaan aina uppeluksista palattuaan... Jokin herkku oli niin hyvää, että sitä kannatti sukellella kosken syövereistä kerta toisensa jälkeen.

Välillä täytyi kuivatella, jotta jaksoi taas sukeltaa ruoan perään.

Yhden sukelluksen jälkeen en sitten enää nähnyt koko lintua. Pelkäsin sen jo sukeltaneen vaarallisen typerästi, mutta hieman myöhemmin kosken alajuoksulta löytyi tyytyväinen lintu sulkiaan sukimassa. Kävi pian myös nukkumaan.

Onko tämä telkkä?

Kuhmo, Niva

Pikaiset terveiset Kuhmosta, Nivan kylästä. Ottelin kuvia säästellen, mutta paljonhan niitä tuli. Hyvä niin. Tässä ensimmäisiä tunnelmia, huomenna varmaan jo lisää :-)

Auringonlaskun yllätyksiä

Aurinko laskee vihdoin hieman aikaisemmin ja jaksan pysytellä hereillä sinne asti ;-) Muutamia päiviä sitten kävi kameran kanssa tervehtimässä auringonlaskua. Taivaanranta oli pilvessä, joten näkymät eivät olleet parasta mahdollista kuvamateriaalia. Mutta aina kannattaa harjoitella.

Sen opin, että tienoo kannattaa tarkistaa huolella ennen kuvaamista. Nyt porhalsin vain kiireellä paikalle ja aloin kuvata. Kamera tallensi tietenkin jotain, mitä itse en huomannut enkä kuvaan olisi halunnut ;-)

Isoimman kiven päällys on täynnä lokin ja tiiran jälkiä. Se siitä romantiikasta. Silmä ei varjoisan kiven pinnan kuntoa havainnut...

Maailma näyttää upealta aina myös auringonlaskun vastarannalla. Tällä kertaa kuu valaisi kaunista sinistä maisemaa.

Hämeessä tapahtuu

Viikonloppuna Hämeessä tapahtuu vaikka mitä. Varsinainen hämäläinen superviikonloppu tulossa :-) Kannattaa tulla käymään.

Eilen kävin kameran kanssa Linnapuistossa, jossa viime sunnuntaina oli Linna-jazzin ilmaiskonsertti. Jo silloin Wanaja-festivaalin lavoja oli rakennettu sivummalle. Nyt paikka näytti jo lähes valmiilta. Ajankohta on perjantai-lauantai.

Renkoviikko alkaa jo tänään. Huomenna ohjelmassa on mm. tervahaudansytytystä ja lauantaina pääsee Rengon Jaakon markkinoille.Viime vuonna postasin tuolta tervahaudan sytytyksestä, joten tunnelmia voi vilkaista sieltä. Suosittelen yleissivistyksen vuoksi käymään, jos ei ole tervahautaa ennen nähnyt. Paikalla myöskin taidenäyttelyä, kahvilaa ja iltatoria.

Linna-jazz - kesän kohokohtia

Linna-jazz on ehdottomasti Hämeenlinnan vuosikierron parhaita juttuja. Etenkin sunnuntain ilmaiskonsertti Linnapuistossa kerää porukkaa aina paljon. Täksi iltapäiväksi oli luvattu myös sadetta, joten päätin käydä kameran kanssa vain piipahtamassa ja hyvää musiikkia kuuntelemassa. Tunnin sisällä sää vaihtui paahtavasta helteestä tumman pilviseksi, kevyeksi sateeksi ja edelleen oikein kunnon kesäsateeksi. Sade rauhoittui pian ja kävellessäni autolleni aurinko virnuili ja ihan urakalla :-)

Sunnuntain konserttiin tullaan usein isommalla ystäväporukalla, mukana picnic-eväät kunkin maun mukaan. Kuohuviini ei ole yhtään liioittelua, muista herkuista puhumattakaan. Tapahtumaan osallistuvat kaikki sukupolvet ja perheen karvaiset jäsenetkin. Ainoa vaikeus on yrittää löytää autolle paikka. Kannattaa suosiolla varautua reippaaseen kävely- tai pyöräilymatkaan.