Sorsanpoikasia! :-)

Kevään ensimmäinen sorsapoikueeni! En osannut odottaa tätä, etenkään kun kävin vain piipahtamassa lintutornilla. Ensin näin vilauksen ja hieman myöhemmin koko poikueen. Tässä kuva äidistä ja nuppusista... Elämä on ihanaa. Etenkin keväällä :-)

Voimia, energiaa, iloa, välittämistä ja uusia kokemuksia...

Tänään riitti tekemistä. Niinkuin aina. Etsin sammakoita, vaan löysin vain yhdet silmät. Ei mikään moukan tuuri ;-) Voimia, energiaa, iloa, välittämistä ja uusia kokemuksia alkavaan viikonloppuun :-)

Torstai... :-)

Aamun työmatka venyi 1,5 tunnista 2,5 tuntiin. Melkein siis tuplaantui. Onneksi matka kotiin sujui hyvin :-)

Ilta-aika on silti kortilla ja tänäänkin olen yrittänyt jakautua mahdollisimman tasapuolisesti tärkeimpien asioiden kimppuun. Siinä vain joutuu annostelemaan aikaa oikein pipetin kanssa...

Vaan kohta on viikonloppu ja ainakin minun tietojeni mukaan on luvattu vallan ihanaa säätä. En siis valita, vaan olen aidosti kiitollinen kaikesta tästä.

Sorsakuva pääsiäiseltä. Valotusaika 1/800 s on selvästi vielä liian hidas. Se näkyi muissa kuvissa paljon pahemmin kuin tässä (siksi niitä kuvia ei näytetä...). Täytyypä pistää muistiin, ettei tuo aika riitä sorsien liikkeisiin :-)

Aina sattuu ja tapahtuu

Kun on kevät ja paljon sorsia, on myös taisteluita. Tavallisesti miekkoset kahnailevat keskenään, mutta tällä kertaa kähinäparina oli naaras ja uros. Eivät pari keskenään, mutta äijä kävi nokkimassa ja tylyttämässä ja lyyti antoi samalla mitalla takaisin. Rouvan oma miekkonen odotti tyynesti vieressä :-)

Onneksi osa linnuista osasi olla ihan rauhallisestikin ja patsastella helposti kuvattavissa asennoissa ;-) Jälkimmäisessä kuvassa näkyy lammikon ruosteisen värisiä kiviä.

Siivekkäitä - niitä näitä

Eilen sotkin kuvia läppärillä hämärässä huoneessa vähemmän tutulla kuvankäsittelyohjelmalla, vaan pitihän ne kuvat käydä läpi... ;-)

Kumpulanojan lätäkkö oli kurainen. Mutta niin suosittu :-)

Vastarannalla oli lisää sorsia ja se 'kuuluisa' valkoposkihanhi. Osasi olla välillä kovin huomaamattoman näköisenä, mutta ojentautuessaan se erottui selvästi. Melkein huomaamaton on edessä oleva sorsanaaraskin.

Eilinen postauskuva (huonommalla rajauksella) tässä minulle tutummalla kuvankäsittelyohjelmalla (ja paremmassa valaistuksessa) läpikäytynä. Lätäkön ja ojan kivet olivat myös jotenkin ruosteisen väritteisiä, tosin se näkyy ehkä paremmin huomisissa kuvissa.

Kuvatessani ohikulkeva mies kysyi minulta ensin, olinko huomannut jo valkoposkihanhen. Sitten hän vinkkasi, että ojaa eteenpäin mennessä löytyy todennäköisesti myös haapana. Ihanaa, että ystävällisiä ihmisiä on olemassa!

Naarashaapana tämä käsittääkseni on. Oli paljon, paljon arempi kuin sorsat. Oli varuillaan ja lensi kerran pienen kävelysillan yli ojaan pitemmälle. Kuin varmuuden vuoksi. Hyvä, että on varovainen...

Kumpulan sorsa

Lähdin töistä vähän tavallista aikaisemmin ja olin alunperin menossa kuvaamaan vaikka minne. Siis sellaiset olivat suunnitelmat vielä aamulla, kun taivas oli sininen ja aurinko paistoi kauniisti. Pilvinen keli ei soveltunut oikein mihinkään, joten kävelin ihan viereen paikkaan, jonka nimeksi kartta ilmoittaa Kumpula. Kartan ja Flickrin mukaan siellä piti olla juoksevaa vettä. Ja olihan siellä. Ruskeaa, mutta lintuja täynnänsä.

Osoittautui, että paikka olikin juuri aivan sama, josta olin lueskellut Suomen Luonto -lehden www-sivuilta. Paikalta löytyi tavallisten sinisorsien lisäksi valkoposkihanhi, erikoisen värinen sorsa ja haapana (näin ymmärsin). Tässä pikainen kuva taas vähän erilaisesta sorsasta - kaunis tämäkin :-)

Erilaiset sorsat

Sorsien muhinakuvat ovat vieläkin odottelemassa. Niiden käsittely tuntuu melkein tirkistelyltä, joten niillä ei ole kiirettä ;-) Eivätkä ne ole edes maailman laadukkaimpia kuvia. Toiveita herättäviä kevään suhteen kuitenkin.

Viime viikonloppunakin näin Vanajavedellä sellaisen valkoisen sinisorsan. Ihan samanlainen värimuutos kuin siinä vuosia sitten tapaamassani sorsassa. Jälkeläisiä ehkä?

Yhdellä sorsaraukalla oli nokka katkennut syystä tai toisesta. Näytti säälittävältä, muttei heikkokuntoiselta.

Onneksi on näitä vanhoja...

Eilinen meni harakoille, samoin tämän päivä. Jospa nyt lähtisi olo edes lievään nousuun.

Sen kunniaksi viime viikonlopun sorsakuvia. Uusien kuvien ottamisesta en juuri nyt edes haaveile, mutta päänsärky antaa periksi jo hetkittäiselle kuvien katselulle. Ja silmät kiinni voi tehdä suunnitelmia siitä, mitä haluaisi kuvata seuraavaksi sitten kun olosuhteet sen sallivat...

Se täydellinen keli

Lauantaina syksy näytti parastaan ja aurinko säteili kaikella voimallaan. Kävin kameran kanssa tallentamassa syksyn kauneimpia paloja. Kohta on hyvä palata näiden kuvien pariin...

Keli oli täydellinen paitsi valokuvaamiseen, myös nähtävästi kylpemiseen. Mahdottoman keskittyneesti ja pitkään tämä sorsa pelehti järvessä :-)

 

Parasta aikaa

Tänään ehdin päivänvalon aikaan kotiin ja kyllä sitä valoa riittikin. Vein kameran ulkoilemaan lammen ääreen, sillä siellä oleilee silloin tällöin sorsia. Niin nytkin. Tyyni vesi, matalalta pehmeästi paisteleva aurinko ja aavistus puiden syksyn värejä heijastumassa lammen pinnasta. Mikäs siinä oli nurmikolla istuessa ja sorsia tarkkaillessa :-)

Tästä osasta syksyä minä pidän. Tässä ei ole mitään huonoa ;-)

Sorsat näyttivät nauttivan myös, vaikka kaikki eivät yhden uroksen kanssa suostuneetkaan leikkimään.

Ihanaa torstai-iltaa kaikille. Toivottavasti saamme nauttia vielä monista kauniista keleistä...

Joillekin syksyn tulo on yhtä juhlaa

Syksyn myötä urossorsat vaihtavat ylleen juhlahöyhenet ja sulat. Jonkin aikaa ne näyttävät säälittäviltä, kunnes puku muotoutuu kasaan. Kesällähän uros näyttää melkein samanlaiselta kuin naaras. Vatsassa ja pyrstössä on uroksella hieman enemmän valkoista. Mutta tässä syksyä juhlistava uros muutosvaiheessaan ja leppoisasti lepäävä naaras.

Olen ollut huomaavinani, että sorsan silmäluomi olisi silmän alapuolella ja nousisi silmän kiinni mennessä alhaalta ylös. Olenkohan oikeassa vai huijaavatko silmäni?

Oma ranta

Uimaranta on edelleen uimakiellossa, vaikkei sitä niin mahdottoman selvästi ilmoitustaululla kerrotakaan.

Ylimpänä taululla on lappu, jonka mukaan uimaveden laatu on eriomaista. Sitten on muita ilmoituksia ja alimpana ilmoitus siitä, että uiminen on kielletty...

Hanhiperhe on väistynyt rannalta muualle. Sorsanpoikaset ovat kasvaneet mopeasti isoiksi, vaikka ne erottaakin kovin helposti aikuisista ykslöistä. Niille näyttää sopivan oikein mainiosti se, että ranta on yksin heidän käytössään ;-)

Poikasia - Babies

Rannalla oli varttuneempiakin poikueita, mutta näitä minä sitten juutuin kuvaamaan. Suosikkikuvani vaihtuu koko ajan, ovathan kuvat niin tuoreita. Mikä miellyttää eniten sinun silmääsi ja miksi?