Luonto kohtaa kaupungin - yllättävästi

Eilen bongasin jotain mielestäni aivan uniikkia. Tänään sain kuulla, että useampikin ihminen oli havainnut sen jo viime syksynä (eikä ollut kertonut minulle mitään... :-( )

Linnun pesältä se näytti ja sitä se todellakin oli. Ympäristöalan työpaikassa olen tottunut siihen, että viestintä- ja neuvontayksikkömme väki tekee vaikka mitä luontoystävällisiä ihmeitä. Pohdin jo sitäkin, olivatko he käyneet koristelemassa työpaikan ovensuuta (Pasilassa!) näin kevään kunniaksi. Mutta aito linnun kyhäelmä se sitten oli.

Eilen oli kiire junalle (niinkuin aina työpäivän jälkeen), joten päätin, että nappaan kuvan pesästä vasta tänään aamulla. Niin teinkin. Samalla ympärilleni silmäillessäni huomasin yhden toisenkin turvakameran luona vastaavan, hieman pienemmän pesän alun. Tottakai sekin piti kuvata :-)

Tätä kuvattuani tuttu siivooja tuli kertomaan, että hän oli eilen ihmetellyt ensin, miksi joku lintu oli pörräillyt tämän toisen oven edessä ihan jatkuvasti. Se linturassukka (näin ajattelin)  oli viikonlopun rauhassa löytänyt mielestään täydellisen paikan pesälle. Silloinhan tuolla ei liiku juuri kukaan. Sitten maanantaina paikka tulviikin ihmisistä ja hälinästä... Tämäkään ei siis nähtävästi ole viestintäyksikkömme kampanjointia ;-)

Valo- ja luontoterapiaa lounastauolla

Tänään tyttärellä oli viimeinen kirjoituspäivä. Olen elänyt niin hengessä mukana, että minua helpottaa nyt oikein fyysisesti. Tytär sen sijaan jatkaa luku-urakkaansa - nyt pääsykokeisiin.

Kävin ruokatauolla tervehtimässä Kumpulan sorsia. Kumpulanoja oli loppumatkalta jäässä, mutta isolla lätäköllä ne löysivät reunoilta aurinkoisia ja suliakin paikkoja lumen keskeltä. Tosin Helsingissä on aivan älyttömän vähän lunta, meille sitä on kertynyt ihan eri tavalla.

Hanhea ei näkynyt missään. Se on varmaankin lämpöisempinä aikoina löytänyt jo lajitovereitaan. Seurasin myös varpusparven riehumista, se oli villiä ja sähäkkää menoa. Lentelivät kovaa muutaman kuusen välissä ja päästivät taisteluääniä (mitä se sitten tarkoittaakaan). Kuvaa oli mahdotonta saada kuusien välistä, mutta ääni kertoi, että ilmassa ei leijunut ystävällisyyttä.

Siihen lyhyeen pyrähdykseen se puolituntinen hurahtikin. Vaikka ilma oli kylmä, valo- ja luontoterapia tekivät tehtävänsä. Kuvia ei tullut montaa, mutta se ei ollutkaan ainoa päämäärä. Kuvaamisen aiheita ei voi pakottaa ruokatauon ajaksi Pasilan tienoille minua odottelemaan, joten muutama sorsakuvakin oli pelkkää plussaa.

Odottelen lämpeneviä kelejä, mieleni on jo pitkällä keväässä eikä kroppakaan ymmärrä yhtäkkiä kylmennyttä säätä. Viikonloppuna lämpiää. Niin luvattiin. Ja lupaukset täytyy pitää - eikö vain :-)

Lunta hiljalleen...

Lähdin töistä Hämeenlinnassa pidettävän kokouksen takia tuntia aikaisemmin. Tuntui niiiiin valoisalta, vaikka pilvet peittivätkin taivaan. Lunta ripotteli hiljalleen, vaan ei sitä mitenkään kasautumaan päässyt. Tosin saattaahan tämänkin lumimäärän vuoksi jokunen junavuoro myöhästyä tai peruuntua ;-) Kuvat Pasilan asemalta.

Junamatkalla lueskelin lasteni minulle lahjaksi tilaaman lehden tuoretta ja tilauksen ensimmäistä numeroa. Olen ihan tarkoituksellisesti pitänyt 'paastoa' valokuvauslehtien ostamisesta ja odottanut tätä kotiin kannettua numeroa. Ihanat lapset :-) Ja yksi lempilehdistäni...

Pilkahdus :-)

Ensimmäinen työpäivä joulun jälkeen. Aurinko paistaa pilkahti rakennusten takaa heijastuksena muutamaan otteeseen kuin juhlan kunniaksi ;-) Valon häivähdys oli hetkessä ohi, mutta onneksi pilkahduksia oli useampia.

Illaksi sääennuste näytti piletöntä ja ehdin jo suunnitella kuutamon kuvaamista. Äsken kuitenkin taivas oli vielä ihan pilvessä.

Ihanaa oli nähdä hieman valoa pitkän pilvisen jakson jälkeen. Usko siihen, että tilanne muuttuu vielä paremmaksi, palaa kummasti. Iloisia auringon pilkahduksia!

14. luukku

Eilen oli vihdoin aurinkoinen päivä! Työpäivän keskellä ilmoista nauttiminen jää vähille, sillä suora auringonpaiste ei näy minun työhuoneeseeni, vaan aurinko jää naapuritalon taakse. Kun ei ollut mitään tähdellistä asiaa uloskaan, täytyi tyytyä sinisen taivaan ja heijastusten heijastusten tuijotteluun. Iloa riitti niissäkin :-)

Aurinko heijastuu johonkin talomme taakse ja tuo heijastus näkyy puolestaan auringon edessä olevan talon ikkunoista oikeaan kellonaikaan. Avasin huoneeni pienen tuuletusikkunan ja kuvasin päiväni parhaat hetket teillekin. Onneksi tänäänkin pitäisi olla kaunista. Tänään ehkä ehtii näkemään jopa auringon :-)

Ihanaa lauantaita!

Myylä

Mitä yhteistä on hiilellä ja myylällä? No, molemmat ovat tietenkin jylsijöitä :-) Lasten vitsi, josta minä ja mieheni pidämme tolkuttomasti :-)

Täytyy tähän vielä pohjustaa, että olin kameran kanssa ulkona VAIN 10 minuuttia! Olo oli vetämätön ja päätin kipaista happihyppelyllä, jotta pää toimisi tehokkaammin. Happihypylle ei kuitenkaan voi lähteä ilman kameraa, jos se sattuu olemaan mukana. Otin siis kameran mukaan.

Kävelin parin korttelin ympäri ja matkalla näin jonkun pienen tumman otuksen vilistävän. Se jäi kiven rakoon tuijottelemaan ja luulin sen olevan hiiri. Mutta tylpästä kuonosta päätellen se olikin myyrä. Ennakkoluuloni kivistä Pasilaa kohtaan saivat kolhun, kun huomasin siellä vilistävän villieläimiä ;-)

Sanomattakin selvää, että loppupäivän pääkoppa oli heti vireämmässä kunnossa :-)

Pasila pimeänä - kännykällä kuvattuna

Kuvat on otettu noin klo 16:30 Pasilan asemalla. Kuvien laatu on mitä on, mutta pimeässä oli vain kännykkä mukana... Ensimmäiset kuvat sähkökatkoksen aikana ja kolmas siinä vaiheessa, kun sähköt alkoivat palailla.