Tästä se alkoi ja sitten se loppui

Kaikki hyvä päättyy aikanaan. Niin myös loma. Viikon loman jälkeen olen purkanut lomailuani kahden viikon ajan täällä blogissa. Hyvä loma se oli :-)

Lasketaanko talviturkin heittämiseksi se, kun lokakuussa ui lämmitetyssä uima-altaassa? Viileältä se kuitenkin ensin tuntui :-) Tällä altaalla kävin kahdesti uimassa, Altaan vesi oli suolaista, muttei haitannut, kun piti suunsa tiukasti supussa. Uinnin jälkeen suihkuun putsaamaan suolajäänteet pois.

Nyt palailua pohjoiseen. Onneksi joulu on tulossa :-)

Vesikansaa monessa asennossa ;-)

Vedessä oli trafiikkia. Melojia oli liikkeellä perinteisillä kanooteilla ja seisottavilla laudoilla. Seisontalauta näytti vaativalta, etenkin, kun ohi meni isompia veneitä. Liikkellä oli myös sukellusporukoita, purjehtijoita yms. Väsyneet seisontamelojat meloivat välillä istualtaan - tai makuultaan. Riittävän monen molskahduksen jälkeen se tuntui varmasti jo oikein houkuttavalta vaihtoehdolta... ;-)

Hiekkataidetta

Uimarannalle ilmestyi hiekkapatsaita. Taiteilija teki niitä iltaisin ja keräsi samalla kuppiin rahaa. Kerran näimme hänet työssään. Hänellä oli mukanaan neljä valkoista koiraa, joista kolme istui hellyyttävästi katulampun valossa. Kun ihmiset pysähtyivät katsomaan niitä, näkivät he samalla isännän vieressä rannalla hiekkaveistoksen vieressä ja neljäs koira paistatteli onnellisena patsaan sylissä. Katulampun luona olevien koirien vieressä oli kuppi, johon voi jättää rahaa.

Ruokailua ja auringonlaskua

Loman ensimmäinen ravintolareissu oli floppi. Ruoka oli hyvää, mutta siihen se sitten jäikin. Luulimme itseasiassa olevamme naapuriravintolassa. Liian myöhään huomasimme virheemme. Olimme aikaisin liikkeellä ja ravintolassa oli rauhallista. Tai niin luulimme.

Televisiossa oli meneillään jalkapalloa, toisena joukkueena oli Espanja. Tässä ravintolassa televisio oli päällä ja tarjoilijatkin seurasivat peliä. Odotellessamme tilaustamme alkoi vimmattu karjuminen. Asiakas (?) ja yksi tarjoilija huusivat todella kovaa - useamman kerrankin. Olivat kuumentaneet tunteensa pelin tiimellyksessä.
Pienen rauhan jälkeen tarjoilijan seurana ollut mies rynnisti melkein päällemme ja melskasi siinä aivan vieressämme. Siinä vaiheessa siirryimme mieheni kanssa mahdollisimman kaukaiseen pöytään sen enempää kyselemättä. Loppuilta olikin sitten rauhallisempi. Mutta uudestaan emme tuonne enää menneet.

Toisella ja viimeisellä kerralla (eivät olleet sama kerta) kävimme reissun parhaassa ravintolassa niin ruokansa kuin erinomaisen palvelunsa ja tunnelmansakin puolesta. Ravintola oli ranta-alueen vieressä rantakadun varrella eikä missään ravintolassa ollut ostoskeskuksen ravintoloille tyypillisiä aggressiivisen myyntihimoisia sisäänheittäjiä. Itse asiassa saimme vertailla ruokalistoja varsin rauhassa, ennen kuin päädyimme valitsemaamme ravintolaan. Suosittelen, jos olet käymässä siellä päin.

Lisää ravintolasta: http://www.tripadvisor.com.au/ShowUserReviews-g635887-d3592675-r158063002-Restaurante_Izamar-Puerto_Rico_Gran_Canaria_Canary_Islands.html

Kummallakin kerralla kävimme ensin seuraamassa (ja kuvaamassa) auringonlaskua. Toisella kerralla odottelin rauhassa auringon putoamista häikäisyrajan alapuolelle, kun yhtäkkiä huomasinkin, että osa auringosta olikin jo kadonnut. Taivaanrannassa olikin pilvi, joka tuli näkyviin vasta, kun aurinko alkoi piiloitumaan sen taakse. Siinä vaiheessa tulikin kiire kuvaamaan ;-)

Kun ulkona on pimeässä lämmintä...

Puerto de Mogan -iltana mentiin rantaravintolaan syömään. Lähdettiin kuitenkin sen verran ajoissa, että ehdin kuvaamaan auringonlaskua. Auringonlasku aavalla merellä on jotain, minkä kuvaamista olen odottanut. Nyt kuvittele itsesi lämpimään hämärään katsomaan auringonlaskua. Hämärä muuttuu pimeydeksi, mutta ilma on edelleen kutsuvan lämmin. Auringon laskettua rantaravintolaan avoimen taivaan alle syömään romanttisesti kahdestaan... (siis jonkun muun kuin minun kanssani ;-))

(Ylimmän kuvan meren väri muuttui ladatessa, pahoittelen...)

Lämmintä ja paljon vettä - meressä siis

Aurinko, lämpö ja tuttuus tekivät miltei äkkilähdöksi muodostuneesta lomamatkasta juuri sen oikean. Hotelli tuli valittua hieman umpimähkään, mutta hotellin sijainnin osasi valita vanhalla kokemuksella. Puerto Rico on jyrkässä solassa, ja 'väärässä' paikassa lähes kilometrin matka voi muodostua lähes pelkistä portaista. Portaat ovat paikka paikoin himan eri kokoisia, saman portaikonkin askelmat saattavat vaihdella keskenään, joten kulkeminen vaatii valppautta ja pientä varovaisuutta. Tämän koimme aikanaa ensimmäisellä Puerto Ricon matkallamme, mutta olimme silti kovin tyytyväisiä koko perhe.

Hotellin parvekkeelta oli merinäköala. Se merkitsee minulle paljon. Pilvetön taivas ja meri ovat pistämätön yhdistelmä :-)

Vaikka menomatkalla koneessa vieressä istui kovasti lentopelkoinen mies, joka aikoi selvitä pelostaan alkoholin voimalla (ja sitä kului...), lennosta selvittiin kunnialla. Puolen päivän pilivispainotteinen sää saapumispäivänä vaihtui pian kauniiseen aurinkoon. Puerto Ricosta pääsee hyväkuntoista kävelyreittiä pitkin helposti läheiselle Playa Amadoreksen rannalle. Matkaa on noin kilometri ja kävelyreitti kulkee rannassa, tosin korkealla:

Veden lähellä kuljeskelu on yksi mieluisimpia lomaomituisuuksiani. Voin katsoa vettä ja aaltoja vaikka kuinka kauan. Ja tietenkin kuvata niitä aivan samassa suhteessa :-)

Jotta loma ei olisi ollut kuitenkaan pelkää aaltojen tuijottelua, kävimme tutustumassa Gran Canariaan tällä reissulla vähän enemmänkin. Kuljimme opastetulla bussiretkellä saaren halki keskeltä etelästä pohjoiseen ja itärannan moottoritietä takaisin. Matkasimme syvällä laaksoissa ja korkealla vuoristossa jyrkkien rotkojen reunoilla. Kävimme laivamatkalla Puerto de Moganissa, joka on yhtä aurinkoista aluetta kuin Puerto Ricokin, mutta vähemmän turistisoitunutta ja paljon enemmän kalastajakylähenkistä.

Yhden päivän ajaksi vuokrasimme auton ja kävimme Maspalomasin dyyneillä, San Agustinin kylässä ja Moganissa, noin 8 kilometrin päässä Puerto de Moganista sisämaahan päin. Kävimme loman aikana syömässä hyvissä ravintoloissa, mutta eksyimme myös paikkaan, johon emme halunneet mennä takaisin... Tarina siis jatkuu myöhemmin :-)

Kotona levänneenä

Lomapaikan wifi ei tukenut blogipostauksia. Paljon en olisi kirjoitellut, mutta kun mikään ei onnistunut, päätin elää lomaviikkoni ilman nettiä. Ja hengissä ollaan :-)

Loma Canarialla Puerto Ricossa kahden puolison kanssa oli luksusta. Aikaa kahden, tuttu ympäristö ja lämpöä vaikka muille jakaa. Nyt on oikein lomaillut olo :-)

Kamera oli tietenkin mukana messissä. Kuvat ovat yhtä lukuunottamatta käsittelemättä. Sarkaa on siis edessä, mutta viikonloppuna tärkeintä ovat lähimmät, jotka jäivät kotiin: lapset ja koira. Koira seuraa kuin hai laivaa. Ei murjota, muttei lakkaa tarkkailemistani. Tytär oli jo kämpillään, kun saavuimme iltamyöhään, poika päivysti kotona. Olohuoneen pöydällä odotti pullo hyvää punaista viiniä naposteltavien kera, joten olo oli aivan erinomaisen tervetullut.

Nyt on levännyt ja uusiutunut olo. Tähän pimeään aikaan vuodesta viikon loma tulee enemmän kuin tarpeeseen. Kuvia ja tunnelmia reissusta ihan lähiaikoina. Miten satun ehtimään halauskiireiltäni :-)