Kylmänkukkia vapun alla

Ennen vappupäivän vallattoman sään alkamista halusin käväistä Ahveniston harjulla katsaisemassa vielä yhden mahdollisen kylmänkukkapaikan. Kun pääsin lähelle, minun ei tarvinnut enää kuikuilla kummallekin puolelle kävelyreittiä etsiäkseni kukkia, sillä näin edessäni kontallaan olevan pyllyilevän miehen. Sehän ei voinut tarkoittaa kuin yhtä asiaa: hän oli valokuvaamassa jotain erittäin mielenkiintoista. Ja näin olikin :-)

Siinä oli kahdet kylmänkukat aivan lähekkäin. Kauempana harjulla oli kuulemma vielä kolmaskin esiintymä. Jäin kuvailemaan näitä apajia ja toivoin, että kameran muistikortille tarttuisi jotain vähemmän tärähtänyttä. Ja näin kävikin :-)

Oikein antoisaa vappua!

Mustarastas lauloi kauan ja kauniisti

Tämä mustarastas piti minulle eilen henkilökohtaisen (tai niin haluan ainakin uskoa...) ulkoilmakonsertin tuossa viereisessä Ahveniston harjun metsässä. Ensimmäistä kertaa pääsin kuuntelemaan sen laulua oikein pitkän tovin. Se oli niin vaihtelevaa, taidokasta, monipuolista... Välillä vain ihailin, toisinaan puhkesin nauramaan yksikseni yllättävälle lurautukselle. Ehdottomasti päivän huippuhetkiä :-)

Musta väri ei ollut helpoimpia kuvauskohteita, mutta onneksi minulla oli aikaa (vaikken sitä tietenkään alussa vielä tiennytkään).

Mustarastaan kera toivottelen juuri sinulle rauhaisaa ja virkistävää pääsiäistä!

Ison luun kaverit

Tämän päivän metsäretki on hämärä, harmaa ja yllätyksellinen. Hämärässä metsässä otetut kuvat eivät ole luksusluokkaa, mutta tällä kertaa kyse oli ennen kaikkea dokumentoinnista.

Koiran kanssa talsimme umpimetsässä suppilovahveroita etsiskellen. Ennen yhtäkään suppilovahveroa näimme muunmuassa nämä ison luun kaverit. Ihmettelin aikaisemmin yhdessä postauksessa metsästä löytämääni isoa luuta. Näistä päätellen luu oli isohkosta eläimestä. Mietin vain, mitä eläimelle oli käynyt ja miksi se oli jäänyt kuusien suojaan viimeiseen lepoon.

Iso luu

Jokin ei sopinut edellisen postauksen kuvien joukkoon: se iso luu, jonka löysin. Katso vieressä köllöttäviä kuusen käpyjä ja vertaa kokoa. Arvoitus on, miten luu on sinne päätynyt. Se oli iso luu ja pienessä kaupunkimetsässä ei mitään isoja petoja oleile. Miksi iso koirakaan kantaisi luunsa metsäpolulle?

Jos joku keksii hyvän selityksen (edes keksityn), kuuntelen ja luen sen mielelläni :-)

Suolampi autoilla ja ilman

Olen käynyt Ahveniston moottoriradan suolenkillä tänä vuonna kolmesti. Moottorirata on aivan luonnonsuojelualueen kupeessa, siksi sen luonto yhtä kiintoisaa kuin muukin ympäristö. Poikkeuksena muuhun harjuun suolenkiltä löytyy kuitenkin pienen pieni suolampi, josta hiljaisina aikoina löytyy elämää jos minkälaista. Lähellä oleva Kahtoilampi on myös soinen, mutta siinä on uimaranta ja ihmiset ovat kansoittaneet lammen yhden rannan omalla tavallaan.

Toukokuussa moottoriradan suolammella oli huumaavaa sammakoiden kurnutusta ja lintuvieraita. Tässä vielä muistutusta niistä tunnelmista:

Kesäkuussa vierailin suolammella yhtäaikaa autojen kanssa. Meteli oli käsittämätön. Onneksi eläimet jossain suhteessa tottuvat erilaisiin ääniin. Varmasti paljon paremmin kuin minä. Minä jäin miettimään kauniin luonnon ja paikalla pauhaavien autojen ristiriitaa. Näyttääkö tämä sinun mielestäsi toimivalta?

Matka Melkuttimella jatkuu

Marjukka kysyi uimisesta Melkuttimella. Iso-Melkuttimen vesi on kirkasta, oikein juotavan näköistä. Rannat ovat monin paikoin lapsellisen matalia todella pitkälle. Järven pohjalla on myös matalissa rannoissa paljon aaltojen tuomaa puuta - katkenneita oksia yms. Yksi lapsiperhe heittäytyi veteen lähes silmieni alla, mutta aikuiseen uimiseen löytyi sopivampikin paikka. Ensin kuva matalasta, kirkkaasta rannasta:

Hiekkapohja houkuttaa veteen, kepit ja oksat eivät. Mutta 10-30 cm matalaa vettä riittää monin paikoin vaikka kuinka kauas. Yhdessä kohtaa polkua eteen tulivat aivan poikittain puiset portaat - jäin ensin ihmettelemään, mihin polku siitä häviää. Mutta portaiden kaiteessa on aukko, jonka läpi pääsee sujuvasti kävelemään. Portaiden päässä oli pienen pieni tynkälaituri, jossa oli sukeltajien varusteita kuivumassa. Minilaiturilta johtivat portaat edelleen järveen selvästi pinnan alle. Oletan, että järvessä on siinä kohtaa syvää ;-) Tämä paikka soveltuisi varmasti hyvin myös uimareissuun. Eikö? Portaat tuolla puiden takana, kaide näkyy, kun osaa katsoa.

Perhoset tulivat pörräämään sitä lähemmäs, mitä lyhyempi putki kamerassa oli (tai oikeasti minulla on vain kaksi putkea: pitkä ja pätkä ;-)). Lopulta suivaannuin ja aloin vaihtelemaan putkea tilanteen mukaan. Kummallakin putkella tuli kohtuullisia kuvia seuralaisistani :-)

Kangasperhonen (keskimmäinen, vihreä) oli minulle uusi tuttavuus. Huomasin sen vain, kun se lensi. Paikoillaan ollessaan se sulautui maisemaan täydellisesti. Sinisiipikin näkyi vain lentäessään. Kun se laskeutui, sen osasi löytää, mutta niin pienen pieni se oli metsäisessä maastossa. Sitruunaperhonen on ollut aina mielestäni mahdottoman vaikea kuvattava. Nyt se antoi kuvata itseään 10 sentin päästä ja malttoi poseerata paikallaan... Ystävällistä metsän väkeä :-)

Ja PUOLUKOITA! Kesän ensimmäiset puolukat ;-) Viimevuotisia tosin, mutta kauniilta näyttivät...

Ja sitten vielä pari kuvaa kylmänkukista, jotka kasvoivat kauniisti melkein kyltin vieressä :-)

Ja vielä jäi kuvia yhteen postaukseen... Silloin suolampea ja lisää yksityiskohtia. Kiitos matkaseurasta tähän asti :-)

Lisää Melkutinretkeä

Keli olisi voinut olla aurinkoisempi, aurinko piiloutui pilvien taa jo ensimmäisen puolen tunnin aikana. Taivas oli harmaa, joten sinisyyttä ei pahemmin heijastunut järvestäkään. Alkumatka oli kapeaa polku männikön keskellä, sitten polku ohitti suolammen, josta kuvaa vasta seuraavassa postauksessa.

Iso-Melkuttimen rantaa kiertelevä polku kulki toisinaan aivan rantaa pitkin ja toisinaan korkealla harjulla.

Muistan ajan, kun tein lapsilleni eväitä heidän retkilleen. Nyt minulla oli mukana tyttären tekemiä eväitä. Tässä ensimmäinen välipalahetki :-)

Järveä 'rikkovat' monet niemennenät, joista osa on pitkiä ja kapeita ulokkeita, ihan jokaista niemeä en käynyt katsastamassa aivan perillä asti.

Siltoja löytyi moneen lähtöön. Tässä Lopen samoojien pystyttämä silta, josta pääsee hyvin alta kanootilla tai soutuveneellä. Samankaltaisia siltoja löytyy myös Niemisjärviltä Evolta.

Joillakin veneillä ei ollut enää asiaa vesille, ainakaan rantaa pitemmälle. Tästä venhosta oli jäljellä enää etuosa. Veneessä kasvavasta puusta päätellen se on päässyt olemaan noilla asuinsijoillaan jonkin aikaa... ;-)

Lisää kuvia vielä myöhemmässä postauksessa. Silloin näytän yksityiskohtia, jotka tempasivat minut mukaansa...

Melkuttimet

Ensimmäinen aamun pilkahdus hyvin nukutun yön jälkeen oli aurinkoinen. Silmäni aukesivat saman tien oikein kunnolla, eikä se ole ollenkaan tavallista. Aurinkoinen ja lämmin päivä viritti energiani kohdalleen ja heräys tuli hetkessä.

Päätin lähteä kameraa ulkoiluttamaan johonkin kauniiseen ja mieluusti myös uuteen paikkaan. Lyhyehkön googlailun jälkeen päädyin Melkuttimiin. Lopulta tarkemmin vielä Iso-Melkuttimeen. Huolehtivainen tytär teki minulle retkieväät, nappasin toisen perheen autoista käyttööni ja auton nokka kohti Loppea.

Iso-Melkuttimen ympäri kiertää merkitty luontopolku, jonka opasteet alkavat erityiseltä P-alueelta. Seurasin pääsääntöisesti merkittyä polkua. Sooloilin lisäreittejä polun varteen, sillä luonto oli ihanaa.

Kuulin käen kukkuvan, näin runsaasti perhosia yksin ja parittain, ilma oli lämmin ja kostea. Aika kului kuin siivillä. Tänään Melkuttimen avauskuvat. Lisää myöhemmin...

Metsäistä suota

Metsä on keväällä parhaimmillaan - minun mielestäni. Ei hyttysiä, ei hirvikärpäsiä, ei mitään harmeja. Vain vihreää. Keväästä nauttien olen kulkenut Hämeenlinnassa pitkin Ahveniston harjua ja talsinut pitkospuita pitkin suolla, polkua pitkin aarniometsässä ja ihan miten sattuu monimuotoisessa luonnossa. Ilman ötököitä homma on voimaannuttavaa. ja NIIIIIN vihreää :-)

Melkein syksy

Tänään pari tuntia kameran ulkoilutusta Ahveniston harjulla. On meillä kaunis maa...

Iltaa Ahvenistolla

Vaikka ilta oli lämmin, kuvittelin, ettei koulujen alkamisen jälkeen järvellä olisi enää ketään.  Järven ympäri pääsee kävelemään kuntoilureittiä pitkin ja kuntoilijoita riittikin. Mutta heidän lisäkseen rannalla oli yllätyksekseni myös uimareita.

Minä en ole käynyt uimassa vielä tänä kesänä kertaakaan. Vielähän tässä ehtii :-)