Korkealla ja korkeammalla

Kaikkien lentävien olentojen joukossa pörräili myös sudenkorentoja. Osa paritteli kiihkeästi, kiivaissaan, kuin viimeiset hetket olisivat käsillä. Naaraspuolinen korento sai ravistelua kaksinlennon aikana kovasti ja paljon, sitten yhtäkkiä koiras pudotti sen veteen (mustan muovin päälle kertyneeseen sadeveteen). Kovin voimattoman näköisenä jäi naaras makoilemaan veteen, auttelin sitä kepin avulla ensin pääsemään vähän kuivemmalle, sitten lepäämisen jälkeen se tarttui kepukkaan jaloillaan ja siirsin sen keppeineen heinikon keskelle kuivattelemaan. En voinut siihen lätäkköön sitä uppeluksiinkaan jättää lojumaan...

Yksittäiset korennot näyttivätkin huomattavasti parempivointisilta. Punainen poseerasi moneen kertaan, tummempi päivysti heinänkorrella. Luulisin, että punainen on joko punasyyskorento tai elokorento. Voinpa olla tosin aivan väärässäkin. Tummaa veikkaisin tummasyyskorennoksi, mutta vannomaan en sitäkään mene ;-)

Korkealle, korkealle koivuun ehti ilman lentotaitojakin orava, joka laski homman varman päälle. Kun kiipeää riittävän korkealle, ei ole mitään hätää ainakaan ihmisen suhteen. Ei mikään keikistelijätyyppi, vaan oman polkunsa tallaaja.

Kaunista kesää vieläkin...

Kesijärven pato ja kalatie

Aurinkoisen kesäinen ilma houkutti luontoon uusiin paikkoihin tutustumaan. Keskiaikamarkkinat jäivät siis kesäisen päivän jalkoihin. Janakkalan kunnan retkeilykartta oli jäänyt mieleeni kummittelemaan. Muistin sieltä jotain padoista. Löysin kartan ja lähdin navigaattorin avulla etsimään paikkoja. Ainoa padoista, jonka löysin suoraan navigaattorin avulla, oli Kesijärven pato. Patoa oli uusittu ja siihen oli rakennnettu komea kalatie.

Alue kuhisi sudenkorentoja, jotka eivät olleet kovin halukkaita rauhoittumaan paikoilleen. Lämmin päivä paahtoi, mutta kalatien virtaava vesi ja järveltä saapuva raikas ilma elvyttivät tehokkaasti. Kapeasta autotiestään huolimatta mainio paikka piknikille tai korentojen bongaamiselle :-)

Vanha tuttavuus - niin luulisin

Tämä on vanha tuttavuus (niin luulen), mutta nimestä minulla ei ole hajuakaan. Tälläkään kertaa. Tavattiin eilen hiekkatiellä juuri ennen töyhtöhyypän esitystä ja ehdittiin muutamat poseeraukset vetää näitä kuvia varten. 

Taas joku, joka tietää jotain, voisi jelppiä tuon lajimäärityksen kanssa: Korento tietenkin, mutta mikä?

Hulilupteri

Tämähän on aivan selvä lasten animaatioelokuvan sankarihelikopteri: Hulilupteri :-)

Tandemin huumaa

Eilen lammella näkyi tandemkorentoja harvinaisen paljon.  Paritteluvaihe on kuumimmillaan ainakin tytönkorennoilla, jos lammen näkymät kertovat jotain yleisestä tilanteesta.

Varsinainen paritteluasento (sydän) näyttää nätiltä, ihan lapsillekin soveliaalta, mutta tytönkorentojen koiraat kuuluvat nähtävästi niihin korentoihin, jotka vahtivat naaraan munintaa tiukasti loppuun asti. Veden alle pakottaminen (jos siitä nyt on kyse) näyttää valikoivasti luonnosta pitävän silmissä ikävältä.

Tässä siis eilisen havaintoja - kuvat saa (kuten aina) isommaksi klikkaamalla niitä.

Sydän

Tandem

Veden alle

Muistelua - Memories

Muistellaan kesäisiä päiviä, niitäkin on onneksi elämään mahtunut :-)

Iso syö pienen - The big one eats the smaller one

Korentoja - Dragonflies

Kavereita metsäretkeltä.

Pitkospuilta

En osannut ajatellakaan, että edes pikkukaupungista löytyisi pitkospuita parin kilometrin sisällä kaupungin keskustan keskipisteestä. Mutta niin vain kävi täällä omassa kotokaupungissani...

Ihanasti kaupunki ja luonto yhdistyvät tässä kaupunkipuistossa :-)

Tai puisto- ja rantakaupungissa, miten vain...

Ihana uusi elämys...

Korennot ja muut luonnon ihmeet

Kameran kanssa aloin seurata myös luontoa. Olen ollut kamerani kanssa naimisissa reilun vuoden, joten aktiivinen luonnontarkkailukauteni on kestänyt melkein yhtä kauan.

Ennen oli sudenkorentoja. Ja sitten, kun niitä alkoi kuvaamaan ja seuraamaan, niitä olikin vaikka minkälaisia. Taisin löytää netistä jonkin korentoseurankin.

Joitakin korentoja olen ihan hienosti tunnistanut valokuvan avulla netin kuvista ja kuvauksista. Kaikkia en ole jaksanut edes yrittää. Myös korentojen parittelutoimet ovat tulleet "näkyväksi". Täytyy myöntää, etten ennen valokuvaushurahdustani käyttänyt oikeastaan ollenkaan aikaa korentojen parittelun miettimiseen. Se onkin ollut varmaan monen mielestä ihan terve olotila :-)

Monet paritteluun liittyvät asiatkin olen ensin hoksannut valokuvasta ja sitten etsinyt siitä lisää tietoa. Tämä koskee siis tässä nyt tietenkin lähinnä korentoja...

Idea on ollut se, että kun olen nähnyt jotain eriskummallista, en ole jäänyt miettimään sen tarkemmin, vaan alkanut räiskiä kuvia holtittomasti eri säädöillä niin paljon kuin olen ehtinyt (tai ainakin melkein). Kuvista sitten on vähitellen paljastunut aivan uusia asioita.

Tämä ei ehkä ole kaikkein houkuttavin kuvaus siitä, miksi valokuvaaminen on niin kauhean mukavaa. Mutta uusien asioiden oivaltamisesta tässäkin on kyse. Ja ovathan monet korennot petomaisesta luonteestaan huolimatta niin kovin kauniita...