Kameran kanssa aloin seurata myös luontoa. Olen ollut kamerani kanssa naimisissa reilun vuoden, joten aktiivinen luonnontarkkailukauteni on kestänyt melkein yhtä kauan.
Ennen oli sudenkorentoja. Ja sitten, kun niitä alkoi kuvaamaan ja seuraamaan, niitä olikin vaikka minkälaisia. Taisin löytää netistä jonkin korentoseurankin.
Joitakin korentoja olen ihan hienosti tunnistanut valokuvan avulla netin kuvista ja kuvauksista. Kaikkia en ole jaksanut edes yrittää. Myös korentojen parittelutoimet ovat tulleet "näkyväksi". Täytyy myöntää, etten ennen valokuvaushurahdustani käyttänyt oikeastaan ollenkaan aikaa korentojen parittelun miettimiseen. Se onkin ollut varmaan monen mielestä ihan terve olotila :-)
Monet paritteluun liittyvät asiatkin olen ensin hoksannut valokuvasta ja sitten etsinyt siitä lisää tietoa. Tämä koskee siis tässä nyt tietenkin lähinnä korentoja...
Idea on ollut se, että kun olen nähnyt jotain eriskummallista, en ole jäänyt miettimään sen tarkemmin, vaan alkanut räiskiä kuvia holtittomasti eri säädöillä niin paljon kuin olen ehtinyt (tai ainakin melkein). Kuvista sitten on vähitellen paljastunut aivan uusia asioita.
Tämä ei ehkä ole kaikkein houkuttavin kuvaus siitä, miksi valokuvaaminen on niin kauhean mukavaa. Mutta uusien asioiden oivaltamisesta tässäkin on kyse. Ja ovathan monet korennot petomaisesta luonteestaan huolimatta niin kovin kauniita...
Itselläni menossa tutustuminen digikameraan... Olen myös ottanut kuvia eri säädöillä; toiset onnistuu hyvin, toiset ei ollenkaan, toiset, no jaa. Tykkään touhusta. Mieheni on heti arvostelemassa ( ärsyttää ), kun näkee kuvat. Jos ja kun siellä on yksikin ( no yleensä niitä on monta monta ) epäonnistunutta, niin hän alkaa heti pitämään mulle esitelmää, miten pitäisi zoomata ja tehdä sitä ja tätä. Helppoa - hän kun ei ota kuvia. Minä haluan ottaa kuvia, onnistua ja epäonnistua. Kuvat tuovat minulle valtavasti iloa.
VastaaPoistaAnnikki
Joku on joskus sanonut viisaasti, että määrä tuo laatua. Siksi yhtä onnistunutta otosta kohti pitääkin olla monta kehittymiskelpoista kuvaa :-) Keskinkertaisuuteen pääsee kirjaviisaudella, mutta hyviin kuviin tarvitaan myös sitä rohkeutta, mitä tarvitaan kaikkeen luovaan tekemiseen. Uskallusta epäonnistua. Hyviin kuviin minäkin tähtään. Aikanaan :-)
VastaaPoistaMinun veljeni on kovin eri mieltä kanssani siitä, millainen on onnistunut kuva. Hänen mielestään tärkeää on tekniikka. Minä tykkään tunnelmasta ja hyvistä tilanteista. Voi olla, että olemme molemmat oikeassa. Tai sitten voi olla, että olemme molemmat väärässä. Hällä väliä.
Nauti vaan kuvaamisesta. Kaiken ei tarvitse olla suorittamista. Minulle kuvaaminen on näkemistä.
Yllättävän usein monet esittelevät kuvaamiaan asioita, mutta oikeastaan haluavat saada kehua miten teknisen taitavia he ovat. Valokuvakin on mielikuva, kuten tuossa salamointi kuvassasikin, se on tunnelman välittäjä. Tunnelman, jonka kuvaaja on kokenut ja tahtoo välittää muille tai tunnelman, jonka kuvaaja haluaa luoda.
VastaaPoistaTäydelliset ovat yksitoikkoisia, ihmisinäkin.
Luontokuvaaja Hannu Hautala kohahdutti aikanaan ammattikuvaajien maailmaa, kun otti epäterävyyden mukaan, nyt sitä halutaan ja arvostetaan!
Opettelen itsekin kantapään kautta kameran tekniikkaa ja kuvausta ylipäätään. Olen vaan niin tunnevetoinen, että kohde vie mennessään, en muista säätimiä pätkääkään:) Mutta sama ilmiö, kuviin lujahti usein muutakin, kuin mitä olen "tähdännyt" ja minua lähti viemään tuo, mitä silmä ei näe...Usein vasta näytöllä havahtuukin näkemään...
Pikkuhiljaa myös tahdoin kuvaamilleni nimiä, lajeja, taustatietoa ja hups vaan maailmankuva avartuu.
Digikamerassa on "ilmainen" filmi ja vain kuvaamalla oppii kuvaamaan. Niitä ei niin itseä miellyttäviä katsellessa oppii, että ei siis noin jatkossa...
Hiottunahan timanttikin arvonsa saa
Tervehdys Manna! Ja tervetuloa tänne uuteen blogiini!
VastaaPoistaOlen usein ihmetellyt kuvia, jotka ovat kauniimpia kuin alkuperäinen kuvauksen kohde, esimerkiksi auringonlasku. Ei se kuva silti välttämättä väärä ole. Se on vain erilainen näkökulma samaan tilanteeseen. Se on sama tilanne katsottuna eri silmin.
Jokainen otos on siis kokeilemisen arvoinen. Minun mielestäni.