Kuhina oli sen verran kova, etten uskaltautunut herkullisen lähelle. Ampiaiset pörräsivät taukoamatta puiden ympärillä... Ja minä en tykkää niistä yhtään. En yhtään.
Lopulta juoksin pois kovaa vauhtia, kun korvan läheltä alkoi kuulua pörinää. Huidoin ilmaa kovasti ja siivosin tukkaani saadakseni siellä mahdollisesti majailevat vierailijat pois. Iho meni kauhusta kananlihalle, mutta minä selvisin ilman pistoja! :-)
Pieni rajojen ylittäminen silloin tällöin virkistää mieltä. Onneksi et silti joutunut pistetyksi :)
VastaaPoistaOikeita "kauhukuvia" ötökkäkammoisille :P
VastaaPoistaHienot kuvat - itse en menisi lähellekkään. Olen nimittäin hyvin ampiaiskammoinen :)
VastaaPoistaMillan: Kokemus oli todellakin virkistävä (paitsi pienen pakokauhun hetken aikana).
VastaaPoistaJaana: Kauhukuvia meille ötökkäkammoisile - ja samaan aikaan minulle rohkeuden ja itseni ylittämisen merkki. Tuntuu vahvalta (kun se nyt on ohi :-))
Hanna: Minäkin olen ollut jopa ampiaishysteerinen. En itsekään tiedä, mikä minuun meni ;-)