Kuten vaikka patojen etsimisretkeni. Yksi pato löytyi navigaattorilla, yksi navigaattorin ja muistin yhteispelillä ja muu matka tuli sitten vain seikkailtua. Kun matkakin on jo tärkeää, eikä vain perille pääsy, matkasta tulee helposti seikkailu.
Tämän kuvan nappasin ihan auton ikkunasta. Olin jo tehnyt u-käännöksen ja palaamassa ihmisten ilmoille. Päätin kääntyä siinä vaiheessa, kun nuo hiekkaiset urat katosivat kokonaan ja ruokikossa oli niiden kohdalla vain painanteita. Navigaattori ilmoitteli jo kohteliaasti, että "ajat päällystämättömällä tiellä". Pelkällä hiekkatiellä se kertoi vielä tien nimen. Nyt ymmärrän sitten, mitä päällystämätön tie tuon navigaattorin mukaan tarkoittaa ;-)
Juuri tämän oivalluksen asiosta valokuvaaminen on ihana harrastus <3
VastaaPoistaSanopa muuta =D
PoistaHyvin kirjoitit, aivan noin minäkin ajattelen. Minäkin löysin "lähteminen ihan muuten vain" -fiiliksen kuvaamisen kautta. Ja nykyisin se on kamera joka minua ulkoiluttaa :)
VastaaPoistaMatkalta löytää aina paljon mukavaa, vaikkei olisi menossa minnekään.
PoistaTosi on. Valokuvaaminen saa näkemään enemmän ja uudella tavalla.
VastaaPoistaOnneksi! Tämä ei ole siis vielä tässä ;-)
PoistaAina oppii uutta vaikkapa navigaattoriltakin:)
VastaaPoistaValokuvaus on ihana harrastus voi kumpa olisin keksinyt jo paljon aikaisemmin! Sen kautta voi voittaa jopa jotain pelkojakin!
Tuon pelkojen voittamisen olen huomannut itsekin. Entisenä korkean paikan kammoajana löydän itseni nykyään kiipeilemässä kameran kanssa vaikka mihin. Kun motivaatio on suurempi kuin pelko, alkaa asioita arvioimaan uudelleen.
PoistaNavigaattorin kanssa retkeily sinänsä on jo seikkaulua :D Kamera on kiva retkikaveri, joka vetää mukaansa, vaikka itseä väsyttäisi.
VastaaPoistaJoskus olenkin lähtenyt vain ajelemaan navigaattorin kanssa ja tarkkaillut kartasta tien läheltä löytyviä 'näkymättömiä' järviä. Sitten pysäköinyt hyvään paikkaan ja lähtenyt tarpomaan järveä kohti :-)
Poista