Asukkeja

Väsyneen naisen askelin päätin katsastaa vielä Pihtilammen, joka olikin siis paljon suurempi kuin heti hoksasinkaan. Joku muu olisi ehkä huomannut sen heti jo kartasta, vaan en minä...

Pihdin puristama mutka oli kapea ja jäässä. Sen jälkeen uudella aavalla olikin jo sulaa. Ja asukkeja :-)

Enhän minä sitten sen pitemmälle päässyt. Kuvattuani fanaattisesti laulujoutsenia (joille on mielessäni muodostunut vähemmän tyylikkäitä vaihtoehtonimiäkin...) vastavaloon parhaani mukaan, kello oli jo niin paljon, että piti kiiruhtaa autolle ja kotiin antamaan koiralle ruokaa - se oli sen päivän koiranhoitotoimenpiteistä minun listallani :-) Tytär ulkoilutti hänet pariinkin otteeseen, samoin mies kertaalleen, joka myös ruokki koiran aamulla ennen töihin lähtöään. Loput Pihtilammesta ehtii nähdä halutessaan myöhemminkin.

Pihtilampi olikin järvi

Pihtilampi näytti ensin ihan oikeasti lammelta. Ymmärtääkseni se on Pälkänettä, mutta Laipanmaa, johon Pihtijärvi kuuluu, on linkin kartan mukaan Kangasalan ja Pälkäneen alueella.

Tältä näytti ensinäkemältä. Mutta tämä järvi jatkuukin kuin pihdillä puristetun kapeikon ja mutkan jälkeen edestä oikealle - isona kuin mikä. Kartasta sen näkee hyvin, laavu ja pysäköintipaikka ovat numeron 15 kohdalla. Lähdin kuitenkin ensin kävelemään etelään Sadinlammen ohi (tosi pieni, ihan jäässä) Korppivuorelle.

Harjuinen maasto tekee sen, että polku kulkee paljon metsässä ja veden äärelle päästään vain silloin tällöin. Välillä ollaan todella lähellä, mutta rinteestä kasvavat puut peittävät näkyvyyden. Mutta onneksi metsässä on keväällä ja syksyllä jumalaisen kaunista - ei edes hyttysiä ;-)

Maasto oli soisen kosteaa. Sammalta riitti. Harva asia on kauniimpaa kuin sammal metsän läpi siivilöityvässä auringon valossa... Sitä voisi kuvata vaikka kuinka kauan. Pihtilammesta lähti pieni puro, joka tässä liplattelee etelään päin. Vielä ei olla Sadinlammella.

Korppivuori oli korkealla harjun päällä. Sinne sai totisesti kiivetä. Ei ole mikään lonkkaleikkausta odottelevan kävelykeikka. Toki matkalla oli pitkospuita ja rappusia, mutta maaston korkeuserot tuntuivat paikottaisesta jäästä johtuen vieläkin työläämmältä.

Korppivuorella pääsi jo lähemmäs jyrkkää harjun reunaa ja näki paikoittain jopa järvelle (Iso Hirvijärvi) Harjun keskellä oleva järvi oli vielä lähes täydellisesti jäässä.

Hieman Korppivuoren jälkeen, ennen Laurilanvuorta, löytyi taas näköalapaikka. Nyt paras tähän mennessä. Noin kolme kilometriä olin kulkenut ylä- ja alamäkiä, pian reitti poistuisi järven läheltä kokonaan. Päätin palata Pihtilammelle ja katsoa sen rantaa pitkin kulkevaa reittiä vielä pohjoiseen. Se kannatti, sieltähän paljastui vielä kokonainen järvi! :-)

Pitkospuita

Rakastan paikkoja, joissa hyvät retkeilypolut on yhdistetty kauniisiin maisemiin. Jos esimerkiksi järvi on vieressä, on upeaa, jos pääsee mahdollisimman usein ja läheltä kulkemaan rantaa pitkin. Nurmijärvellä Myllykoskelta lähtee luontopolku, jossa ei tarvitse samoilla pelkästään metsän uumenissa. Polku myötäilee joen rantaa, vaikka käy välillä metsässä syvemmälläkin. Aina palataan joen rannan läheisyyteen.

Kauniilla kelillä liikkeellä oli muitakin, mutta porukkaa oli huomattavasti vähemmän kuin toisessa vaihtoehdossani olisi todennäköisesti ollut. Toinen vaihtoehtoinen retkikohteeni oli Helsingin vanhankaupungin lahti, mutta epäilen sen olleen kauniina lauantaipäivänä kovasti, kovasti kansoitettu.

Liikkeellä olevat ihmiset olivat oikein ystävällisiä, eikä mukaan mahtunut yhtäkään äänekästä porukkaa. Edes lapsiperheet eivät käyneet kovaäänistä keskustelua, kuten joskus tuppaa käymään. Minusta on niin upeaa, että lapsiakin kannustetaan ja opetetaan kunnioittamaan luonnon rauhaa. Silloinhan kuulee ja näkee paljon enemmän.

Luontopolusta suurin osa on pitkospuita...

Sitä järvimaisemaa...

Retkeilypaikkana Niemisjärvet ovat mainio kohde. Järvien ympäriltä löytyy polkujen lisäksi paljon hyviä pysähtymispaikkoja. Esimerkiksi laitureita on paljon. Niillä voisi kalastaakin, itse pysähdyin laiturille eväitäni syömään. Nuotiopaikkojen lisäksi käytössä on myös keittokatos. Ei tarvitse tyytyä siis pelkkiin kylmiin eväisiin.

Veneitä on vuokralla ja siltojen alta pääsee veneellä suhteellisen helposti järvestä toiseen. Ja maisemat - ovat kauniita...

Kapeasti eteenpäin

Niemisjärvien rantaa on helppo kulkea. Polkuja ja pitkospuita riittää. Osin maasto on soista ja osin kangasmetsää (luulisin...). Joka niemeä ei tarvitse kiertää rantoja myöten, jos ei tahdo. Mutta voi. Valinnan varaa riittää.

Joissakin kohdin reitti voi olla haastavaa lapsiperheille - silloin löytyy luullakseni aina jokin helpompi kiertoreitti hieman kauempaa. Niin ainakin joka kerta, kun itse etsin vaihtoehtoista reittiä. Nämä laudat olivat irrallaan...

Niemisjärvet, Evo

Niemisjärvillä Evolla kävin kuluneen toukokuun lopulla. Edellisestä kerrasta olikin vierähtänyt aikaa - silloin olimme lasten kanssa. Ja lapset olivat huomattavasti nuorempia kuin nyt. Soutuveneiden ja kalastuksen perässä sinne silloin aikanaan mentiin ja tietenkin mukana riittävästi hyviä eväitä.

Paikalla oli kalastajia monenmoisia, monet ihan koko perheen voimin. Niemisjärvillä kalastamiseen tarvitaan kuitenkin aivan erityisluvat, tavallisella kalastusluvalla siellä ei tehdä vielä muuta kuin katsellaan.

Kävelin Niemisjärvien ympäri. Rantoja pitkin kulkee mielestäni aina paras reitti ;-) Kalat lienevät kalaisat, vaikkei meidän perhettämme olekaan koskaan siellä onnistanut. Osansa saaliittomuudelle lienee myös sillä seikalla, että olemme olleet melko harratelijamaisia satunnaiskalastajia. Järviin istutetaan kirjolohia kuitenkin säännöllisesti.

Järvien vesi on tumman sinistä (ainakin pilvettömällä säällä). Rantakivet uppoavat hetkessä näkymättömiin ja vesi on syvää... Tässäkin yksi rannan kivi on aivan pilvessä ;-)

Viimeiset muruset

Uintiin palaan vielä sen verran, että yhdessä matalassa Iso-Melkuttimen rannassa oli tällaisia:

Mutta vain yhdessä minun silmieni mukaan...

Sitten niitä yksityiskohtia: massiivisesti kukkivaa mustikkaa ja muuta silmään tarttunutta :-)

Suopursua kasvoi reitin alku- ja loppupäässä suolammen vieressä...

Pieni saari, jossa kasvaa pieni puu. Kiitos matkaseurasta! :-) Mihinkäs seuraavaksi lähdettäisiin?

Matka Melkuttimella jatkuu

Marjukka kysyi uimisesta Melkuttimella. Iso-Melkuttimen vesi on kirkasta, oikein juotavan näköistä. Rannat ovat monin paikoin lapsellisen matalia todella pitkälle. Järven pohjalla on myös matalissa rannoissa paljon aaltojen tuomaa puuta - katkenneita oksia yms. Yksi lapsiperhe heittäytyi veteen lähes silmieni alla, mutta aikuiseen uimiseen löytyi sopivampikin paikka. Ensin kuva matalasta, kirkkaasta rannasta:

Hiekkapohja houkuttaa veteen, kepit ja oksat eivät. Mutta 10-30 cm matalaa vettä riittää monin paikoin vaikka kuinka kauas. Yhdessä kohtaa polkua eteen tulivat aivan poikittain puiset portaat - jäin ensin ihmettelemään, mihin polku siitä häviää. Mutta portaiden kaiteessa on aukko, jonka läpi pääsee sujuvasti kävelemään. Portaiden päässä oli pienen pieni tynkälaituri, jossa oli sukeltajien varusteita kuivumassa. Minilaiturilta johtivat portaat edelleen järveen selvästi pinnan alle. Oletan, että järvessä on siinä kohtaa syvää ;-) Tämä paikka soveltuisi varmasti hyvin myös uimareissuun. Eikö? Portaat tuolla puiden takana, kaide näkyy, kun osaa katsoa.

Perhoset tulivat pörräämään sitä lähemmäs, mitä lyhyempi putki kamerassa oli (tai oikeasti minulla on vain kaksi putkea: pitkä ja pätkä ;-)). Lopulta suivaannuin ja aloin vaihtelemaan putkea tilanteen mukaan. Kummallakin putkella tuli kohtuullisia kuvia seuralaisistani :-)

Kangasperhonen (keskimmäinen, vihreä) oli minulle uusi tuttavuus. Huomasin sen vain, kun se lensi. Paikoillaan ollessaan se sulautui maisemaan täydellisesti. Sinisiipikin näkyi vain lentäessään. Kun se laskeutui, sen osasi löytää, mutta niin pienen pieni se oli metsäisessä maastossa. Sitruunaperhonen on ollut aina mielestäni mahdottoman vaikea kuvattava. Nyt se antoi kuvata itseään 10 sentin päästä ja malttoi poseerata paikallaan... Ystävällistä metsän väkeä :-)

Ja PUOLUKOITA! Kesän ensimmäiset puolukat ;-) Viimevuotisia tosin, mutta kauniilta näyttivät...

Ja sitten vielä pari kuvaa kylmänkukista, jotka kasvoivat kauniisti melkein kyltin vieressä :-)

Ja vielä jäi kuvia yhteen postaukseen... Silloin suolampea ja lisää yksityiskohtia. Kiitos matkaseurasta tähän asti :-)