Vuokkoja ja koirakavereita

Eilen löysin sitten tämän kevään ensimmäiset sinivuokkoni. Ne eivät mitenkään sattuneet silmään tai osuneet eteen. Niitä sai ihan tosissaan etsiä. Onneksi tiesin, että havaintoja niistä on jo tehty ja osasin olla tarkkana ;-)

Olinpa varmasti tärkeän näköinen, kun laitoin ison kameran pitkällä putkella jalustalle maahan osoittamaan... Ohikulkijat arvasivat, että jotain siellä maassa täytyy olla kuvattavaa ;-) Oikein kun osoitin, muutkin näkivät vuokon. Tuon alimmaisen ympäristön siivosin kuolleista lehdistä, että kukka erottuisi paremmin... Onhan tämä välillä höperön näköistä hommaa ;-) Mutta niin kivaa!

Ohikulkevat ihmiset jäivät välillä jutustelemaan - se on aina mukavaa. Lisäksi sain luvan ottaa kahdesta koirakaverista kuvankin. Hyvää kuvasaalista sekin - hauskoja ja kilttejä koiria :-)

Sininen tunnelma

Sinivuokkojen kuvaaminen on 'helppoa', mutta tunnelman välittäminen vaikeaa. Sinivuokot (kuten moni muukin asia) on luonnossa käytännössä mykistävää ja hengen salpauttavaa. Valokuvaan on niin vaikeaa saada samaa elämystä. Oppiminen on onneksi sallittu ja täydellisyyden tavoitteleminen on ihan ok. Sitä kautta vuosi vuodelta löytää jotain uutta. Jopa sinivuokoista :-9