Siirtymävaihe - viime viikonlopusta ensi viikonloppuun

Ensi viikonlopuksi on luvattu ainakin toistaiseksi oikein soveliasta keliä. Suunnittelen kovasti kuvausmatkaa... johonkin :-)

Myllykoskella maltoin olla brassailematta ihan niin paljon pitkän valotusajan kuvilla, mutta erilaisia valotusaikoja halusin sielläkin kokeilla. Kosket ovat hämäläiselle harvinaista herkkua, täältä Hämeenlinnan kantakaupungista täytyy matkustaa vähintään 50 kilometrin päähän päästäkseen kosken makuun. Kun sellaiselle sitten tulee lähdettyä, täytyy kaikki mahdolliset kuvakulmat käyttää hyväkseen.

Pari kuvaa siis Myllykoskelta, Nurmijärveltä., suht samoilta kohdilta otettuja.

Kosket kiehtovat siksikin, että siellä tapahtuu jotain tähän aikaan vuodesta. Täkäläiset järvet ovat vielä suurilta osin jääpeitteen alla. Kun järvet ja joet alkavat olla sulia, pääsee vihdoin kuvaamaan niitäkin. Vesi kiehtoo nyt, kun ei juurikaan ole vielä vihreää...

Pitkospuita

Rakastan paikkoja, joissa hyvät retkeilypolut on yhdistetty kauniisiin maisemiin. Jos esimerkiksi järvi on vieressä, on upeaa, jos pääsee mahdollisimman usein ja läheltä kulkemaan rantaa pitkin. Nurmijärvellä Myllykoskelta lähtee luontopolku, jossa ei tarvitse samoilla pelkästään metsän uumenissa. Polku myötäilee joen rantaa, vaikka käy välillä metsässä syvemmälläkin. Aina palataan joen rannan läheisyyteen.

Kauniilla kelillä liikkeellä oli muitakin, mutta porukkaa oli huomattavasti vähemmän kuin toisessa vaihtoehdossani olisi todennäköisesti ollut. Toinen vaihtoehtoinen retkikohteeni oli Helsingin vanhankaupungin lahti, mutta epäilen sen olleen kauniina lauantaipäivänä kovasti, kovasti kansoitettu.

Liikkeellä olevat ihmiset olivat oikein ystävällisiä, eikä mukaan mahtunut yhtäkään äänekästä porukkaa. Edes lapsiperheet eivät käyneet kovaäänistä keskustelua, kuten joskus tuppaa käymään. Minusta on niin upeaa, että lapsiakin kannustetaan ja opetetaan kunnioittamaan luonnon rauhaa. Silloinhan kuulee ja näkee paljon enemmän.

Luontopolusta suurin osa on pitkospuita...

Neljäs kerta - ja nyt kuulin laulun (luulen...)

Jo neljäs koskikarabongaukseni! Olin ainakin ihan aluksi varma siitä, että kuulin sen laulavan. Näin niitä mielestäni kaksi. Ja se, jonka sain kuvaan, istui tämän puun oksalla :-)

Puu oli kaatunut Vantaanjoen toiselta puolelta veteen ja oli ärsyttävän kaukana. Voi olla jopa, ettei koskikarakaan ihan heti osu silmään ;-) Se on lisäksi melkein selin, joten sen hahmottaminen kuvasta on vieläkin vaikeampaa.

Kuulin siis kauniin, kauniin laulun. Yhdessäkään kuvassa koskikaran nokka ei kuitenkaan ole auki. Lisäksi pian oli äänessä kokonainen orkesteri. Se ei helpottanut äänten erottamista. Puun ykäosasta (tästä suunnasta katsottuna alkoi pompiskella vartta alas toinenkin lintu - mustarastas. Se yhtyi lauluun. Lisäksi paikalle saapui kaksi innokasta sinitinttiä, jotka jodlasivat mukana nekin. Kokonaisuus oli kerrassaan ihana.

Linnut ovat näissä kuvissa ärsyttävän pieniä, mutta putkellani on rajoitteensa... Lupaan kuitenkin, että jokaisesta kuvasta löytyy vähintään yksi lintu. Viimeisestä jopa kaksi - ei kun etsimään siitä :-) Kuvaa klikkaamalla saat vähän enemmän etsintäpinta-alaa.  Kun olet paikantanut karan, voit etsiä sitä uudelleen tuosta ihan ensimmäisestä kuvasta. Siellä se on :-)

Thank God it's Friday!

Tänään kävin töissä autolla ja kotimatkalla pistäydyin tutulla rentoutumispaikalla Nurmijärven Myllykoskella. Mahdollisuus poiketa kotimatkalla jonkin mukavan paikan kautta piristi päivää mahdottomasti. Tuttua koskea jaksaa kuvata kerta kerran jälkeen. Asia erikseen, näyttävätkö kuvat koskaan erilaisilta ;-) Kuhmon kesäreissusta on jäänyt iso ikävä juoksevan veden luokse, eikä suihku aja ollenkaan samaa asiaa...

Vettä, kaikki tyynni

Kun lumesta ja jäästä alkaa muodostua vettä, alkaa mahdollisuus kasvulle ja vihreydelle palata. Se mielessäni ihailen liikkuvaa vettä. Tai ihailisin joka tapauksessa. Liikkuvaa vettä lumoavampaa asiaa on vaikea keksiä ihan yhtäkkiä. Liikkuvaan veteen liittyy ääni, joka muuttuu veden ja liikkeen määrän mukana.

Kun meidän pihamme on patiota lukuunottamatta aivan lumen peitossa, ei toivoa kevään uusista vihreistä kannata juuri elätellä, paitsi tietenkin sisällä ruukuissa. Mutta sillä aikaa katselen kuvia liikkuvasta vedestä, sulavasta jäästä ja lumesta. Vettä, kaikki tyynni.

Kevättä löytyy, kun katsoo oikeaan paikkaan...

Kerrankin oli näin: Olin töissä autolla, päivän pääteeksi oli riittävän valoisaa ja vain puolipilvistä. Tuntui keväältä auton sisälle asti. Mukana kerrankin asialliset maastojalkineet, joten pysähdys Nurmijärvellä Myllykosken luona oli pelkkää iloa. Tosi tervetullutta hektisen ja ylitapahtumarikkaan työpäivän jatkoksi :-)

Kevättä löytyy, kun katsoo oikeaan paikkaan...

Virtaa - Stream

Vantaanjokea Nurmijärvellä Myllykosken paikkeilla.

Keväistä Vantaanjokea - River Vantaa in springtime

Vantaanjoki on jo vapautunut jäätaakastaan. Kevät tulee. Ja virtaava vesi on aina yhtä huumaavaa...

River Vantaa is alive and kicking! It is spring :-)

Lisää Vantaanjokea - More of River Vantaa

Tässä Vantaanjoen Myllykosken alajuoksua eri kuvakulmista. Jokainen näkökulma kertoo yhden palan todellisuudesta. Hassua ajatella, että tässäkin virtasi solkenaan vettä syksyllä, mutta nyt sama vesi soljuu kauniisti melkein kokonaan jäiden alla.

En ole koskaan ennen nähnyt koskea talvella, joten en yhtään tiennyt, mitä odottaa. Ensin näin pelkkää jäätä ja pieniä tilkkoja vettä. Maltoin kuitenkin kävellä ympäriinsä (niillä korkosaappaillani taas - nyt niissä on oikeat talvipohjat) ja tarkastella koskea oikein ajatuksen kanssa. Sitten tottumatonkin silmä alkoi löytää rakenteiden kauneutta. Ja mieli alkoi askaroida sitä prosessia, miten jää- ja lumirakennelmat ovat oikein muodostuneet...

Vantaanjoki tammikuussa - River Vantaa in January

Linssi voi myös vääristää. Usein kuvasta puuttuu jotain. Tavallisesti jotain aivan epäolennaista. Joskus myös olennainen voi jäädä puuttumaan.

Kuvassa voi aina huijata. Tahallaan tai tahtomattaan. Mediaan ei voi koskaan luottaa. Ihan oikeasti.

Joskus se on vain hyväksi...

Sometimes a lense can let you down. One has to be careful...

Pitkospuita - Duckboard

Olen käynyt Nurmijärvellä kuvaamassa Myllykoskea, mutta nyt mopo karkasi käsistä. Löysin pitkospuita, joilla pärjäsi hyvin korkokengilläkin. Ja pitkospuita riitti. Ja riitti. Ja riitti.

Toisenlaisissa vaatteissa, kengissä ja paremmalla ajalla (nyt olin matkalla töistä kotiin) olisin pelkästään nauttinut matkasta. Nyt tuli hiki (jakku takin alla oli selvästikin liikaa), kengät kolisivat ja luistivat. Eikä huono omatunto omillaan luuhaamisesta helpottanut ollenkaan oloa.

Näin monen monta pientä koskea. Ja nautin 'helposta' maastoretkestä. Tänään polvet kolottavat kaikkien ylä- ja alamäkien vuoksi. Mutta tuonne täytyy palata. Ehdottomasti.

River Vantaanjoki in Nurmijärvi has a beautiful surrounding for walking along the river in the forest.

Kuvauskengät - Shooting shoes

Tarvitsen työmatkoille mukaan paremmat kuvauskengät :-)

I need better shooting shoes on my way to work and back home :-)

Ihana koski

Nurmijärveltä löysin kotimatkalle pienen pienen mutkan. Mutka löytyi Flickrin kuvien geo-tietojen avulla. Odotin löytäväni vettä, mutta en hienoa koskea - joka sieltä sitten kumpusi eteeni. Pakkohan sitä, upeaa kokemusta, oli kuvata, vaikkeivät valokuvat mitenkään koko fiilistä välitäkään. Mutta veden liikettä voisi katsella, kuvata ja kuunnella kokonaisen ihmisiän. Ainakin minun mielestäni.

Tässä paljain jaloin elokuun viimeisenä päivänä kuvattuja kuvia (toki siis kameralla). Korkokengät osoittautuivat aivan liian liukkaiksi, eikä autossa ollut mukana kuvauskenkiä...