Koirankarvarock :-)

Hämäläinen pääni kelaa kauan. Joten tänä aamuna yhdistin vihdoin kaksi asiaa mielessäni. Ensinnäkin yhden ystäväni fb-kirjoituksen (jo vuosi sitten!), että hän oli vienyt linnuille ulos koirista harjatut karvat pesänrakennusaineiksi. Silloin minä ajattelin, että mainio ajatus, minäkin joskus. Ja toiseksikin sen, että nyt on juuri SE aika. Siis se, milloin linnut rakentavat pesiään ja koirista lähtee karvaa. Tik-tak-tik-tak...

Edellinen koirankarvasatsi meni ihan hukkaan, sillä silloin valaistuminen ei ollut vielä tullut mieleeni. Tänä aamuna karvat kerättiin huolella talteen ja vietiin lintujen ruokapaikalle - ihan kokeeksi. Kun näin ikkunasta yhden innokkaan sinitiaisen karvojen kimpussa, painuin tietenkin kameran kanssa odottamaan lisää talonrakentajia. Paikka on ikävän hämärä, priimakuvia ei kameraan hypähtänyt. Mutta kyllä näistä tilanteesta pääsee ihan hyvin jyvälle :-) Tällä kerralla vuorossa talitiainen.

Yök! - Ja sitten pesulle...

Eilen kävin koiran kanssa lammen luona kameran kanssa. Tuttu paikka viekotteli sitä oitis viereisellä parkkipaikalla... Tämä samainen paikka oli himokkaan kaivamisen kohteena jo talvella - myös näiden lumisten aikojen mentyä, moneen kertaan.

Siellä on kieriskelty kerran jos toisenkin (siis vain koira, en minä) ja olen ihmetellyt liikennemerkin juuren vetovoimaa. Ja niin siellä kierittiin eilenkin...

Menin katselemaan kierintäpaikkaa ja himokkaan kiehnäyksen kohde löytyi kuin löytyikin. Se on varmasti ollut siellä kauan. Siltä se ainakin näytti.

Kynsistä päätellen se on ollut myyrä. Muuten se olikin maatunut jo haisevaksi esitomuksi... Tämän jälkeen koira pääsi suihkuun - oikein shampoon kanssa.

Tulevasta kohtalostaan tietämätön koira oli piehtaroinnin jälkeen kovasti tyyni. Etenkin, kun olin nenäliinan avulla rahdannut myyrän jäännökset metsän suojiin. Voi voi tuota (koiran) viattomuutta,,, ;-)

Vuokkoja ja koirakavereita

Eilen löysin sitten tämän kevään ensimmäiset sinivuokkoni. Ne eivät mitenkään sattuneet silmään tai osuneet eteen. Niitä sai ihan tosissaan etsiä. Onneksi tiesin, että havaintoja niistä on jo tehty ja osasin olla tarkkana ;-)

Olinpa varmasti tärkeän näköinen, kun laitoin ison kameran pitkällä putkella jalustalle maahan osoittamaan... Ohikulkijat arvasivat, että jotain siellä maassa täytyy olla kuvattavaa ;-) Oikein kun osoitin, muutkin näkivät vuokon. Tuon alimmaisen ympäristön siivosin kuolleista lehdistä, että kukka erottuisi paremmin... Onhan tämä välillä höperön näköistä hommaa ;-) Mutta niin kivaa!

Ohikulkevat ihmiset jäivät välillä jutustelemaan - se on aina mukavaa. Lisäksi sain luvan ottaa kahdesta koirakaverista kuvankin. Hyvää kuvasaalista sekin - hauskoja ja kilttejä koiria :-)

Se on perjantai...

Ihanat kelit jatkuvat - eikä yhtään haittaa, että nyt alkoi viikonloppu :-)

Näsiästä ei ole kummoisia kuvia. Täytyy ottaa jossain vaiheessa ihan rauhassa parempia. Mutta tässä todistusaineistoa kuitenkin.

Tämä näsiä ilmestyi ensin orapihlaja-aidan juurelle. Linnun jätöksistä siemenet olivat nähtävästi kantautuneet meille ja alkaneet kasvaa kaunista kummajaista :-) Siirsin sen sitten talon varjoisalle puolelle. Myöhemmin orapihlaja-aidan juurelle ilmestyi toinenkin näsiä, sitä en ole siirtänyt.

Tänään löysin kevään ensimmäiset leskenlehteni. Harva asia on keväällä yhtä kaunista kuin ne ensimmäiset leskenlehdet (myöhemmin samat kuvat näyttävät huomattavan paljon enemmän tylsiltä...)

Makro-objektiivillä nämä näyttäisivät... sitä voi vain kuvitella ja toivoa ;-)

Tämän päivän pikakuvauksella koira ei ollut mukana, mutta eilen hän oli tähti. Ja niin tänäänkin tästä eteenpäin :-)

Vauhdikas sunnuntai

Sunnuntaina koukutuin Olympialaisten katsomisen lisäksi tutustumaan 500px-sivustoon. Hui, miten sainkaan aikaa katoamaan :-) Toki sunnuntaina menee aikaa moneen ihan 'asialliseenkin' touhuun. En päässyt ihan koko päivää lusmuilemaan.

Linnut luulivat (tai tiesivät) oikein tosissaan, että nyt on kevät. Lauleskelu oli riemukasta - ja linnut eivät tulleet kuvattavaksi. Kävivät syömässä, mutta kun ilmestyin vahtiin kameran kanssa, ne häipyivät kuusen toiselle puolelle laulamaan puoleksi tunniksi - kuin näyttääkseen minulle, etteivät ne välttämättä minun ruokiani tarvitse, tulevat hyvin toimeen omillaankin. Ja kun häivyin päivystämästä, ne olivat oitis paikalla sankoin joukoin...

Onneksi koira ei petä. Juuri niin - koirakuvia taas ;-) Joku väittää, etteivät koirat ole ilmeikkäitä. Minä olen tietenkin ihan eri mieltä...

Pysähtymisen paikka :-)

Jos tassuissa on lunta, alkaa operaatio. Niinkuin kenellä tahansa naisella ;-)

Ihan estotonta...

Ei kuvaajan sää, mutta tässä kunnossa se ei oikein edes harmita. Tänään on vielä oikein mainio päivä olla sisällä, olo on jo pari himppua parempi kuin eilen :-)

Koiran suhtautuminen lumeen on hassua. Jos lunta kerääntyy tassuihin, se on kamalaa ja sille pitää tehdä heti jotain. Jos lunta on missä tahansa muualla kropassa, se ei häiritse pätkääkään. Itse asiassa lumen sekainen turkki taitaa olla vain hyvä juttu.  Lumessa piehtaroidaan ilman häpeän häivää aivan estottomasti, jos yhtään kutsuvaa tuoksua on tiedossa ;-)

Salaisuus lumen alla?

Harmaa päivä. Uutta lunta, osa on aurattu jo aamusta, osaa ei ole aurattu ollenkaan. Vieressä oleva pelto kertoo totuuden: aika vähän sitä lunta on vieläkin. Tyttären koeviikko jatkui koululla lauantainakin ja hän kulki vielä sinnikkäästi pyörällä. Pyöräteitä ei tietenkään oltu aurattu, joten raskasta oli. Joten siinä mielessä lunta oli tullut kuitenkin tuntuvasti.

Linnut leikkivät kanssani piilosta, enkä arvaa kovin pitkälle kipeällä jalallani vielä kulkea. Koira lähti sen sijaan enemmän kuin innokkaasti kanssani lammen takana olevalle pysäköintialueelle. Se oli aivan tyhjä, joten koiran saattoi päästää siellä irralleen huvittelemaan. Viereisen kävelytien ja pysäköintialueen välissä on korkea verkkoaita, joten koiralle ei tule mieleenkään livahtaa ohikulkijoiden perään haukkumaan. Haukkuu ihan vain omalta paikaltaan ;-)

Pienen pieni kasa lunta oli muodostunut liikennemerkin juurelle. Se kiehtoi koiraa huomattavasti enemmän kuin minua. Minä tyydyin valokuvaamaan hassun touhuja :-)

Harmaata vai aurinkoa?

Tänään juna oli Hämeenlinnassa klo 17:10. Taivas oli vielä sininen, ei pimeä. Päivä on todella pidentynyt! Matkalla asemalta kotiin ymmärsin ihan kunnolla sinisen taivaan toisenkin puolen: Täällä on taivas vilkkunut ja aurinko pilkistellyt päivän aikana!

Olin ensin varma, ettei Helsingissä ollut koko päivänä yhtään aurinkoista. Sitten tajusin, että kaupassa piipahtamista lukuunottamatta olin istua jököttänyt melkein koko päivän huoneessani. Ikkunasta näkyy ruma talo - ja pala taivasta, jos huomaa katsoa. En huomannut katsoa koko päivänä... Mutta näinhän ne työpäivät joskus menevät.

Viikonloppuna oli harmaata, mutta koira innostui vähän yllättäen tunkemaan itseään lenkille kanssani. Niinpä lähdimme lauhempien kelien kunniaksi kävelemään. Yhdistetty koira- ja ulkoiluterapia tepsi hienosti, eikä kelikään jaksanut takaisin tultua enää harmittaa. Tänäänkin kotiin tullessani oli yksi riemukas karvainen kaveri tervehtimässä minua todella iloisena. Ei hassumpaa :-)

Latautumista

Jospa tämän pitkän viikonlopun jälkeen olisi taas parhaassa työiskussa... Akkuja on ainakin tullut ladattua ja hieman on kameran ja kirjoittamisen kanssa päässyt tekemään myös sitä itseä innostavaa ja kannustavaa juttua. 'Päivätyöhön' jaksaa ottaa paljon puhdikkaamman asenteen ja etsiä sieltäkin niitä kehittymisen paikkoja.

Kuvausuhriksi joutui eilen illalla taas koiraamme. Herkullisimmat asennot menivät ohi, mutta niidenkin aika tulee vielä, kun pitää kameraa riittävästi mukana ja valmiustilassa. Nukkuvalle koiralle on turha laittaa mitään siistiä kuvausympäristöä, sillä se järjestää sen kuitenkin pian uudelleen, muka paljon parempaan tyyliin ;-)

Näinä hetkinä olen onnellinen eBaystä ostetusta salamastani, joka mahdollistaa sisäkuvauksen vähän vähemmälläkin valolla.

Leppoisaa sunnuntaipäivää!

13. luukku

Nyt täytyy lainata vanhaa kuvaa. Kamera on ollut töissä mukana useaan otteeseen, mutta Pasilan harmaassa sumussa ei ole ollut mitään mieltä virkistävää joulukalenterikuvattavaa. Sumun keskellä törröttävät kerrostalot harmaata taivasta vasten himmeässä valossa eivät ole joulukalenteria varten.

Perjantaille ja lauantaille luvattiin taivaaseen valon mentäviä aukkoja. Saas nähdä, miten lupaukset pitävät. Sillä aikaa hoivataan jouluvirettä ajatuksissamme. Rauhallista perjantaita!

2. luukku

Jos ymmärsin oikein, koiran asenne mallisopimukseen oli, että hän lupaa olla murjottamatta ja olematta flegmaattinen, jos hänen ei tarvitse teeskennellä erilaista kuin on. Ihan kohtuullista minun mielestäni. Niinpä hyvässä ja syvässä yhteisymmärryksessä lähdimme ottamaan uusia tonttuhattukuvia. Minkähän näistä oikein valitsisikaan joulukortiksi? ;-)

Jouluposeerausta

Huomenna se alkaa - joulukuu :-) Olen pidätellyt itseäni ja yrittänyt olla postailematta jouluaiheisia juttuja ihan liian aikaisin. Vaan kun muuten on huonot kelit, joulua varten löytää aina jotain kuvattavaa sisälläkin. Koiran kanssa neuvoteltiin pitkään tonttulakin käytöstä - ihan siis vain kuvaa varten. Tuloksena oli kasa tärähtäneitä kuvia ja yksi erittäin tyytymätön koiran naama lakki vinossa. Toisenlainen joulukuvaus koiran kanssa sujui sitten paremmin. Olisi vain pitänyt harjata se turkki ensin. Silti aion yrittää vielä uudestaan sen tonttulakin kanssakin.

Tonttulakin kanssa kuvaamisessa on kolme kovaa haastetta: 1. Sopivan kokoista, helposti päässä pysyvää tonttulakkia ei ole. Joutuu tulemaan toimeen ihan liian ison lakin kanssa ja toivomaan, että se pysyy paikallaan. 2. Koira ei tykkää lakista. Se joko yrittää päästä lakista eroon tai sitten se ainakin murjottaa. 3. Koira ei jaksaisi olla paikallaan. Se kirmailisi paljon mieluummin jossain muualla.