Olin ensin varma, ettei Helsingissä ollut koko päivänä yhtään aurinkoista. Sitten tajusin, että kaupassa piipahtamista lukuunottamatta olin istua jököttänyt melkein koko päivän huoneessani. Ikkunasta näkyy ruma talo - ja pala taivasta, jos huomaa katsoa. En huomannut katsoa koko päivänä... Mutta näinhän ne työpäivät joskus menevät.
Viikonloppuna oli harmaata, mutta koira innostui vähän yllättäen tunkemaan itseään lenkille kanssani. Niinpä lähdimme lauhempien kelien kunniaksi kävelemään. Yhdistetty koira- ja ulkoiluterapia tepsi hienosti, eikä kelikään jaksanut takaisin tultua enää harmittaa. Tänäänkin kotiin tullessani oli yksi riemukas karvainen kaveri tervehtimässä minua todella iloisena. Ei hassumpaa :-)
Karvainen kaveri on todella söpö, lähtisin vaikka myrskytuuleen jos pyytäisi kaveriksi!
VastaaPoistaJa hänhän pyytäisi, jos tietäisi :-)
PoistaTämä on sitä aikaa kun huomaa päivän pidentyminen. Ei siis ihme että Valon päivä on helmikuun 3.
VastaaPoistaPäivä päivältä on valoisampaa niin kauan kuin pilvet pysyttelevät pois tieltä. Täytyy muistaa tuo Valon päivä.
PoistaTodellakin olen iloinen valoisista iltapäivistä erityisesti teidän töissä käyvien puolesta. Tuollaiset ihastuttavat nöpönenäiset karvapallerot ovat myös erittäin mukavia piristäjiä.
VastaaPoistaKiitos Tiitsa empatiasta :-)
PoistaUskollinen ja iloinen, mokoma :-)
Ihana söpö koiruli ♥
VastaaPoistaKiitos :-)
PoistaIhana mussukka, vaikka välillä heittäytyy vahtimaan kovasti ja haukkuu kaikki ulkona liikkujat ;-)