Viimeisin kohteistani oli moottorirata. Ulkopaikkakuntalaiselle kellot eivät välttämättä helise eivätkä soi, mutta Hämeenlinnan moottorirata on talvella hiihtäjän unelma. Lunta silloinkin, kun muualla siitä vasta haaveillaan. Runsaasti parkkitilaa ja hyvät ladut.
Koska hiistoladut ovat kesäisin moottoriurheilun palveluksessa, siellä on hiihdon kannalta humoristinen nopeusrajoitus. Ainakaan lasten ei tarvitse kovasti pelätä sen puolesta :-)
Kuvailin paikalla hiihtäjiä, mutta kaikkein ihanimpia kuvattavia olivat lapset. Ainakin siis ne lapset, jotka olivat paikalla jotakuinkin vapaaehtoisesti. "Mutta mä en haluu hiihtää... - nyyh, nyyh, nyyh" -repliikit eivät puolestaan kertoneet vapaaehtoisuudesta. Toivon, että mahdollisimman moni lapsi löytää terveen, liikkuvan ja ulkoilevan elämän jatkossakin. Jos on alussa hauskaa, niin sitä on usein myöhemminkin :-)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti