Ilmassa - matalalla ja korkeammalla

Tänään on arjen kunniaksi ja kuin ihanan leppoisan pyhän vastapainoksi ollut hyrinää ja kiirettä kuin kurrella konsanaan. Yhtä notkeaksi ja kevyeksi en ole taipunut, mutta kukin taaplaa tyylillään. Eikö?

Nelipäiväisen viikon menee vaikka kiirehtienkin, ei ehdi haittaamaan. Tälle viikolle onkin osunut monia epätavallisia ja mielenkiintoisia kalenterilisukkeita. Mukavaa :-)

Mutta vielä kuvia siitä samasta oravasta, joka taiteili sähkölinjoilla. Nyt mentiin ilmassa. Matalammalla ja korkeammalla :-) Terävyyttä vielä kun saisi lisää (minä kuvaan, ei kurre hyppyyn), niin sitten...

Tasapainoilua :-)

Näillä säillä voisi olla kuvaamassa ulkona aamusta iltaan. Paitsi että täytyy ensin tilata uusi muistikortti. Ja kotonakin pitää paitsi näyttäytyä, myös käyttäytyä. Käyttäytymisellä tarkoitan muiden kanssa seurustelua ja paikkojen hienoista kunnossapitoa.

Käpytikan kolistelu perässä suunnistin, mutta se lähti lentoon ja siirtyi huomattavan paljon sivummalle. Samassa paikassa askaroi kuitenkin orava. Se oli ensin varuillaan, mutta rentoutui ja innostui vauhtiin vähitellen :-) Mieletön tasapaino...

Vuosia taaksepäin

Katselin blogiani taaksepäin ja tutkailin, mitä ihmettä olen kuvannut aikaisempina vuosina näihin aikoihin. Laivalla olen ollut näihin aikoihin useammankin kerran. Lumisia lähieläinkuvia löytyy. Ja sitten aivan epätoivoisia lavastettuja kyhäelmiä ;-)

Nyt on niin paljon tullut tarjoiltua viime aikoina koira- ja sorsakuvia, että otan ronskisti katsausta menneeseen.

Vuosi sitten Tukholman matkalla aurinko ei paljoa tarjoillut säteitään edes rekvisiitaksi. Kuvat jäivät todella vähiin. Tämä kuva oli blogissa jo vuosi sitten...

Kaksi vuotta sitten samaisella reissulla jäätä oli enemmän ja aurinkokin ilahdutti yhden aamun verran... Tämä kuva ei ollut kaksi vuotta sitten blogissa, mutta samankaltaisia kuvia oli kyllä esittelyssä.

Kolme vuotta sitten (2011) ristelyllä pääsin kameran kanssa niin ikään todistamaan kaunista aamua Tukholman saaristossa. Tämä kuva ei ole ollut aikaisemmin blogissani.

Vuoden 2010 kuvista suurin osa on tuhoutunut konerikon myötä (nykyisin kaikki kuvat ovat myös ulkoisella kovalevyllä). Blogikuvat löytyvät Picasa-albumista, mutta niissä ei ole päivämääriä. Flickriin olen kuitenkin tähän aikaan helmikuusta 2010 lisännyt tällaisen kuvan - oravabuumi oli minulla silloin kuumimmillaan ja valokuvausta oli kertynyt reilut puoli vuotta. Sen pidemmälle taakse eivät vuodenaikamuistot riitä. Nyt niitä kerrytetään vuosi kerrallaan :-)

Eilen ikkunan läpi

Sää ei näytä parhaita puoliaan, mutta pakkanen on onneksi puolittunut. Eiliset ikkunan läpi otetut kuvat näyttävät tasan tarkkaan ikkunan läpi otetuilta, mutta se oli sellainen kuvauskerta. Kuvauskulma oli väkisinkin sellainen, että valo heijastui haaleasti ikkunan pinnasta.

Ulos siirryttyäni huomasin, että meitä olikin kaksin kappalein. Koira oli havainnut sään kelpoisaksi ja halusi lähteä mukaan. Niinpä sitten kävimme kahden kävelemässä. Takaisin tullessa jäin päivystämään lintujen ruokintapaikan liepeille - ihan yksin. Ei linnun lintua, jos ei niitä syvällä kuusen oksistossa juuri ja juuri havaittavia lentäjiä lasketa. Ja eihän niitä voi laskea, kun eivät tule niin näkösälle, että pääsisi kuvaamaan.

Jos en pidä pilvisestä kelistä, niin ulkoilukelihän tuolla ulkona ainakin selvästi on. Mennään sitten kohta ulkoilemaan kameran kanssa - tulee kuvauksesta mitään tai ei :-)

Yritti ryövätä ;-)

Nettiongelmat riivaavat, mutta sehän on vain hidaste ;-)

Tottakai se edellisen postauksen orava yritti saada ensin koko ruokapussin mukaansa ;-) Mikäs orava se muuten olisi ollutkaan... Paikallaan syömiseen tyydytään vasta, jos lasti ei ole mukaan otettavissa.

Tässä vähän pitempi kuvasarja kurren touhuista. Kuvat ovat kettiön lasin läpi otettuja, sillä ryntääminen pihalle kuvaamaan olisi todennäköisesti karkottanut oravat ja linnut kokonaan - ainakin joksikin aikaa.

Upea päivä...

Tänään näin sinistä taivasta (vaikken ottanutkaan siitä kuvaa), auringon valoa, vettä, lunta, lintuja ja oravia. Upea päivä siis. Huomenna loppuu nykyisen pitkäaikaisen sähköpostiosoitteen voimassaolo, joten se on pitänyt kiireisenä. Moneen paikkaan jää kuitenkin osoite vaihtamatta, ei sille mitään voi. Ystävien suhteen onneksi fb pelastaa paljon.

Kuvia tuli otettua, mutten ole katsonut niitä kaikkia vielä edes läpi. Tänään siis blogiin vain yksi kuva, huomenna toivottavasti olen jo hieman paremmin kartalla. Työpäivä tietenkin häiritsee valokuvausharrastusta, mutta onhan illalla toivottavasti aikaa.

Valon pilkahduksesta olen kaikkein kiitollisin. Ihanaa löytää pilvessä reikä tai edes ohuempi kohta!

Ihanaa alkavaa viikkoa kurrekuvan myötä. Laajensin ruokailualuetta ja uusille ruokapusseille tuli heti kysyntää. Oravien lisäksi linnutkin pitävät niistä :-)

Pimeän virittämää

Mies sai joululahjaksi nuorisolta kuntopyörän. Lainasin sitä jo tänään. Hiki tuli pintaan samalla, kun katselin televisiosta mäkiviikon karsintahyppyjä. Tuli ihan voittajaolo ;-) Pimeä sateinen sää kun ei kutsu yhtään ulkoilemaan.

Yritän nyt joulun jälkeen pitää hieman parempaa huolta itsestäni kuin ennen. Minullakin on vain tämä yksi kroppa ja sen pitäisi pysyä käyttökelpoisena koko elämän ajan. Huoltamatta se ei selvästikään pysy juhlakelpoisena, joten josko ryhtyisin niihin huoltotehtäviin.

Pieni liikunnan lisääminen ja laiskimpien lihasryhmien aktivoiminen on hyvä alku. Lisäksi ajattelin kiinnittää ihan aavistuksen verran enemmän huomiota siihen, mitä laitan suuhuni ja milloin. En aloita uutta elämää, kaivan vain hitusen vanhoja hyviä elämäntapoja esiin ja opettelen muutaman uuden.

Jos ryhdyn postailemaan tänne kuvia itsestäni, erityisesti kuntoiluun liittyviä kuvia, palauttakaa minut maan pinnalle. Se ei ole ollut minua tähän asti ja soisin sen asian pysyvän ennallaan.

Toki on sitten olemassa sellaisia ihmistyyppejä, joille samanlainen toiminta on ihan luonnollista ja normaalia. Mutta jollen saa edes profiilikuvaani uusittua kerran vuodessa, miksi alkaisin esittelemään täällä ihoani ja ruumiinosiani? Ei sovi kuvaan, ei ollenkaan.

Kiva muutenkin saada pääkoppansa sisään uusia haasteita, kun sää tuppaa olemaan, mitä se nyt tähän vuodenaikaan väistämättä on. Joululahjaksi en saanut neulottua yhtään sukkaparia, jouluaaton jälkeen olen neulonut jo kaksi paria - taas jotain, mitä tehdä pimeällä sadesäällä neljän seinän sisällä.

Tsemppiä pimeyteen!

Tässä aiheeseen täysin, kokonaan liittymätön kuva :-) Pari päivää sitten näkyi vielä oravia...

17. luukku

Sunnuntain harmaudessa kuvattavaa ei juuri löytynyt. Tämä kiireinen kurre ehti pysähtymään ruokailemaan siksi aikaa, että sain keittiön ikkunan läpi napattua kuvan. Pääosan ajasta se hosui kuitenkin niin touhukkaana, ettei kuvista tullut kelvollisia. Kun oravan oma massu oli saanut riittävästi ruokaa, se alkoi pakonomaisen ruuanhamstrauksen: Suu ja posket mahdollisimman nopeasti täpötäyteen ja sitten kiireen vilkkaa piilopaikkaa etsimään. Usein se löytyi parin metrin päästä vireisen kuusen latvuksen alta. Sinne kaivettiin kuoppaa, tungettiin kovalla touhulla suun sisältö sinne ja tietenkin peiteltiin ja taputeltiin paikka siistiksi.

Ja sitten jälleen yhtä kovalla kiireellä suu täyteen ja kovalla vauhdilla ensin satunnaista säntäilyä edestakaisin, kunnes jollain menetelmällä joku suunta valikoitui oikeaksi. Vauhdilla sitten siihen suuntaan muonaa piilottamaan. Ja uudelleen. Ja uudelleen. Hyvinhän noin saa itsensä työllistettyä. Etenkin kun välillä omaksi hämmästyksekseen löysi ruokaa maan alta (aiemmasta piilosta), josta ruoka piti tietenkin kerätä talteen ja piilottaa johonkin oikein hyvään paikkaan - siihen lähelle ;-)

Touhukasta tiistaipäivää sinulle :-)

12. luukku

Viikonlopun harmaa sää jätti kuvausmielessä paljon toivomisen varaa. Muuten ei voi juurikaan harmitella. Oravatkin kävivät taas tyrkyllä, mutta lähtivät heti kännykkäni pirahdettua soimaan. Olin juuri käynyt lisäämässä ruokapaikalle talipalleroita ja pähkinöitä ja ainakin oravalle pähkinät maistuivat.

Toivoa sopii, että pilvisyys hellittäisi jossain vaiheessa. Pienikin valomäärä hellisi niin ihanasti...

7. luukku

Itsenäisyyspäivänä keli oli harmaa, eikä kannustanut kuvaamaan. Halusin käydä sodassa kaatuneiden haudoilla joka tapauksessa, joten minä ja kamera lähdimme matkaan.

Jo kotiportailla huomasin pihalla oravan. Pian paikalle saapui toinenkin orava. Ne olivat harvinaisen kuvauksellisella tuulella. keskenään yrittivät taistella, minä menin välillä väliin sovittelemaan (niinkuin ne olisivat minua kuunnelleet...) Ensimmäisellä oravalla oli kuivat korvatupsut, toisella märät...

Ilmeitä kuin oravalla :-)

Oravien ilmeistä sain innostuksen kaivella hieman menneitä. Pitäisi joskus saada omiin kuviin niin iso järjestys, että vähemmällä etsimisellä löytäisi enemmän. Mutta löysin muutamia vanhoja oravakuvia, joista ainakin osa on esiintynytkin vuosien varrella blogeissani. Tässä kuitenkin pikaotos muutamien oravien ilmeikkäisiin olemuksiin :-)

Upea, piristävä päivä!

Tänään oli hyvä päivä aloittaa valokuvaus pienen tauon jälkeen. Keli oli ja on vieläkin taivaallinen. Lähiluonto oli täynnä mukavia yllätyksiä. Vaan varjossa on varjoista, minkäs sille voi. Aurinko vaeltaa liian matalalla ulottuakseen kaikkialle. Oravakuvaukset teen tavallisesti omassa pihassa, vaikka lintujen ruokintapaikka (jonne oravat mielellään tulevat) onkin talon pohjoispuolella, tiukassa varjossa. Nyt törmäsin taas oraviin (ihanaa nähdä niitä pitkästä aikaa!) varjoisassa. Tällä kertaa metsän reunalla. Eivätkä mokomat jaksaneet edes poseerata... ;-)

Ennen lomaa oravissa oli vielä ruskeaa, nyt ne olivat jo kokoharmaita. Silti yhtä hauskoja ja piristäviä. Aloitetaanpa kaamostelu siis varjoisan paikan oravakuvilla :-) Ensimmäisessä aterioidaan lehtikuusen oksia, viimeisessä kuvassa lehtipuussa on vielä silmuja syötäväksi. Ne eivät tällä kertaa kuitenkaan kelvanneet.

Tähän puistoon ei mahdu kahta oravaa...

Asumme asevelikylässä, kaikki katujen nimet ovat armeija-aiheisia. Lähipuisto on nimeltään Töpinäpuisto. Siellä kasvaa mahdottoman isoja mäntyjä, joista taitava orava pääsee hyvin puusta toiseen hyppäämällä oksalta oksalle.

Oravia kävin tänäkin iltana sieltä kurkistelemassa. Ensin en nähnyt mitään, mutta sitten kuulin. Kaksi oravaa samassa puussa - se oli taistelua. Juoksivat, kiipeilivät ja hyppelivät puusta toiseen. Keskittyivät enemmän toisiinsa kuin minuun. Toinen joutui antamaan pitkän oksalta putoamisen jälkeen periksi ja siirtyi kauemmas. Minä ehdin kuvaamaan muutaman kuvan :-)