Sunnuntain harmaudessa kuvattavaa ei juuri löytynyt. Tämä kiireinen kurre ehti pysähtymään ruokailemaan siksi aikaa, että sain keittiön ikkunan läpi napattua kuvan. Pääosan ajasta se hosui kuitenkin niin touhukkaana, ettei kuvista tullut kelvollisia. Kun oravan oma massu oli saanut riittävästi ruokaa, se alkoi pakonomaisen ruuanhamstrauksen: Suu ja posket mahdollisimman nopeasti täpötäyteen ja sitten kiireen vilkkaa piilopaikkaa etsimään. Usein se löytyi parin metrin päästä vireisen kuusen latvuksen alta. Sinne kaivettiin kuoppaa, tungettiin kovalla touhulla suun sisältö sinne ja tietenkin peiteltiin ja taputeltiin paikka siistiksi.
Ja sitten jälleen yhtä kovalla kiireellä suu täyteen ja kovalla vauhdilla ensin satunnaista säntäilyä edestakaisin, kunnes jollain menetelmällä joku suunta valikoitui oikeaksi. Vauhdilla sitten siihen suuntaan muonaa piilottamaan. Ja uudelleen. Ja uudelleen. Hyvinhän noin saa itsensä työllistettyä. Etenkin kun välillä omaksi hämmästyksekseen löysi ruokaa maan alta (aiemmasta piilosta), josta ruoka piti tietenkin kerätä talteen ja piilottaa johonkin oikein hyvään paikkaan - siihen lähelle ;-)
Touhukasta tiistaipäivää sinulle :-)
Näin tekstisi luettuani kyllä sieluni silmin tuon puuhakkaan oravan säntäilemässä sinne tänne piilottelemassa murkinaa omiin pikku varastoihinsa ;) ;)
VastaaPoistaHienoa :-)
PoistaKameraan jäi jälkiä vain paksusta ruskeasta viivasta menossa milloin minnekin. Tapahtuma oli hauska, vaikkeivät kuvat onnistuneetkaan. Varmasti vain ja ainoastaan valon puutteen vika ;-)
Oravia on aina kiva kuvata, ovat niin kuvauksellisia!
VastaaPoistaKiva, kun ne vievät ruokaa varastoihinsa, ja eivät itsekään muista minne, hi!
Hyvää joulun odotusta sulle!
Kiitos, Harakka!
VastaaPoistaLovely photo Susanna.
VastaaPoistaGreetings, Joop
Many thanks, Joop!
Poista