23. luukku

Kauneimmat joululaulut eilen illalla sytyttivät joulurauhan lopullisesti. Tyttären kanssa laulettiin joululauluja melkein kaksi tuntia. Kirkossa oli hyvin tilaa, sillä joululaulumaraton kesti koko päivän ja illan.

Mies lähti äitinsä kanssa toiselle paikkakunnalle viemään apen haudalle joulukynttilöitä. Se merkitsee pyörätuolissa liikkuvalle anopille paljon. Samaisella haudalla anoppi sai hieman yli vuosi sitten ensimmäisen vakavan sairauskohtauksensa ja päätyi sairaalaan pitkäksi ajaksi. Tunteikas reissu siis.

Tytär häärii ruokapatojen ääressä, poika nukkuu vielä (toivottavasti onnellisena ;-)). Minä fiilistelen vielä, menen varmasti kohta keittiön katsomaan, josko voisin olla hyödyksi. Leppoisa, joulurauhan huurustama tunnelma :-)

Töissä keskustelivat siitä, mikä ruoka kuuluu kunkin mielestä aivan ehdottomasti jouluun. Joku ei osannut (tai halunnut) kuvitella jouluansa ilman herneitä. Minun tyttäreni haluaa sitrushedelmiä. Niitä on tainnut talo aina pullistella joulun aikaan, vaikken ole itse siihen kiinnittänytkään huomiota. Tänä vuonna sitruksia on runsaasti - ihan tarkoituksella. Tällä kelillä ne säilyvät mainiosti verannan pöydällä juuri sopivassa viileydessä.

Enää yksi yö...