11. luukku

Eilisessä paikallislehdessä oli kauneimpien joululaulujen aikataulu. Olemme tyttären kanssa pitäneet ne jo useamman vuoden yhteisessä ohjelmassamme. Tämä vuosi seuraa siinä suhteessa vanhoja kaavoja.

Olen intohimoinen laulaja, vaikka se harrastus on saanutkin väistyä hieman takavasemmalle valokuvauksen alta. Laulaminen on silti edelleen yksi elämän parhaista iloista. Olen opiskellut laulua laulutunneilla yksin ja ryhmissä, olen laulanut kuoroissa ja painottanut kouluaikana opinnot musiikin suuntaan.

Kyse ei ole kuitenkaan pelkästä laulamisesta ja sen ilosta. Tunnelmassa on jotain jouluistakin jouluisempaa, kun väki laulaa (enimmäkseen) yhteen ääneen joululauluja kirkon täpötäysillä penkkiriveillä. Nyt täytyy laittaa aikataulu muistiin, jotta ehdimme sinne silloin, kun olo on kaikkein rennoin ja kiireettömin.