Mustarastas lauloi kauan ja kauniisti

Tämä mustarastas piti minulle eilen henkilökohtaisen (tai niin haluan ainakin uskoa...) ulkoilmakonsertin tuossa viereisessä Ahveniston harjun metsässä. Ensimmäistä kertaa pääsin kuuntelemaan sen laulua oikein pitkän tovin. Se oli niin vaihtelevaa, taidokasta, monipuolista... Välillä vain ihailin, toisinaan puhkesin nauramaan yksikseni yllättävälle lurautukselle. Ehdottomasti päivän huippuhetkiä :-)

Musta väri ei ollut helpoimpia kuvauskohteita, mutta onneksi minulla oli aikaa (vaikken sitä tietenkään alussa vielä tiennytkään).

Mustarastaan kera toivottelen juuri sinulle rauhaisaa ja virkistävää pääsiäistä!

Neljäs kerta - ja nyt kuulin laulun (luulen...)

Jo neljäs koskikarabongaukseni! Olin ainakin ihan aluksi varma siitä, että kuulin sen laulavan. Näin niitä mielestäni kaksi. Ja se, jonka sain kuvaan, istui tämän puun oksalla :-)

Puu oli kaatunut Vantaanjoen toiselta puolelta veteen ja oli ärsyttävän kaukana. Voi olla jopa, ettei koskikarakaan ihan heti osu silmään ;-) Se on lisäksi melkein selin, joten sen hahmottaminen kuvasta on vieläkin vaikeampaa.

Kuulin siis kauniin, kauniin laulun. Yhdessäkään kuvassa koskikaran nokka ei kuitenkaan ole auki. Lisäksi pian oli äänessä kokonainen orkesteri. Se ei helpottanut äänten erottamista. Puun ykäosasta (tästä suunnasta katsottuna alkoi pompiskella vartta alas toinenkin lintu - mustarastas. Se yhtyi lauluun. Lisäksi paikalle saapui kaksi innokasta sinitinttiä, jotka jodlasivat mukana nekin. Kokonaisuus oli kerrassaan ihana.

Linnut ovat näissä kuvissa ärsyttävän pieniä, mutta putkellani on rajoitteensa... Lupaan kuitenkin, että jokaisesta kuvasta löytyy vähintään yksi lintu. Viimeisestä jopa kaksi - ei kun etsimään siitä :-) Kuvaa klikkaamalla saat vähän enemmän etsintäpinta-alaa.  Kun olet paikantanut karan, voit etsiä sitä uudelleen tuosta ihan ensimmäisestä kuvasta. Siellä se on :-)