Ruskosuohaukka ja varis - tai toisinpäin

Tänään oltiin tykypäivällä Helsingin edustalla isolla purjeveneellä. Oli upea reissu kaikin puolin. Arvostanpa työnantajaani tällaisten päivien jälkeen aina monin verroin.

Mutta menneisyyteen (ja samalla tietysti nykyisyyteenkin). Ruskosuohaukkoja on Suomalaisen lintuoppaan (Lasse J. Laine) mukaan Suomessa 350-500 paria. Niinä vuosina, joina olen käynyt läheisellä lintutornilla, alan aktiiviosaajat ovat vahvistaneet yhden ruskosuohaukan esiintymisen siellä. Useampana kesänä olen sen myös nähnyt.

Tämän kesän ensimmäinen havainto ('vuodari') ruskosuohaukasta ('ruskis') oli niin yllättävä ja läheinen, etten ehtinyt kameran kanssa ollenkaan mukaan. Tämä toinen kohtaaminen oli rauhallisempi ja etäisempi. Ensin varis ajoi takaa ruskista ja sitten tilanne päätyi päinvastaiseen asetelmaan.

Ruskosuohaukan pituus tuon lintuoppaani mukaan on 48-56 cm (pienempi kuin kalasääksi) ja siipien kärkiväli 115-130 cm (sekin pienempi kuin kalasääksellä). Vaikuttava lintu silti...

NYT näkyvät myös siivet :-)

No niin. Nyt sen siivetkin näkyvät :-) Kestää hetkisen tottumattomalla saada lintu tähtäimeen, kun se lentääkin yhtäkkiä kovaa vauhtia ihan viereen. Mutta tottuisin moiseen oikein mieluusti ;-)

Kurki on sen verran uusi tuttavuus minulle, että olen toistaiseksi vain äärimmäisen lumoutunut jo sen olemassaolosta ;-) Tosin tornilla näkee vaikka mitä muutakin upeaa, kun vain on siellä oikeaan aikaan ja jaksaa odottaa. Tylsää hiljaisuutta seuraa aina ennemmin tai myöhemmin jotain säpinää. Silloin pitää olla valmis.

Miehet näkivät tilhiparven useampaankin otteeseen. Minun silmäni ei ehtinyt siihen. Keltavästäräkkejäkin näkivät. Ja vikloja. Sen vikloparven (5 kpl) minäkin näin ja sain muutaman kuvankin, mutten ole ehtinyt vielä niitä kuvia katsastamaan.

Nokikanan talonrakennusprojektista teen mieluusti joskus oman postauksen, jos ei sen tielle tule jotain muuta vieläkin kiehtovampaa. Ei minusta lintutieteilijää tule, mutta opin uutta jatkuvasti :-) Kun olisi vielä paljon, paljon enemmän aikaa...

Mutta se kurki siis... Klikkaa isommaksi.

Putken vaihto - parempi kuva

Vaihdoin vapun alla vanhan 70-300mm kevytputkeni (käytettyyn) 100-400mm L putkeen (Canon siis). Kevytputki tarkoittaa Canonin L-sarjaa huomattavasti edukkaampaa putkea kaikissa merkityksissään. Ero on suuri ja tarkoittaa käytännössä sitä, että pääsen kuvaamaan lintuja. Sekä ulottuvuus että linssin laatu on parantunut paljon. Siksi(kin) oleilen nyt paljon lintutornilla. En ole koskaan aikaisemmin saanut edes jotakuinkin sivistyneen tasoisia kuvia lintutornilta. Nyt kaikki on edessäni aivan eri mittakaavassa. Nälkäni on ainakin jonkin aikaa aivan kyltymätön ;-)

Kun nyt lisäksi maltan oleilla tornilla aamu- ja ilta-aikaan, näen paljon sellaista, mistä olen jäänyt aikaisemmin paitsi. Ihan kuin alkaisin vihdoin ymmärtämään luontoa jossain mittakaavassa.

Tämän illan kuvia ehdin vain katsoa kevyesti läpi. Töistä kotiin klo 17:30. Koiran ruokkiminen, vaatteiden vaihtaminen ja kameran kuvien varmuuskopiointi tietokoneelta ulkoiselle kovalevylle, muistikortin alustus, eväiden pakkaaminen, pukeutuminen ja matka lintutornille - kello on about 18:15.

Tornilla tapaan uusia tuttavuuksiaan, seuraan taivasta ja järveä. Kello on vihdoin noin 20:30 kun pääsen kotimatkalle. Ilta on aivan liian lyhyt. Aivan niinkuin viikkokin. Ja kuukausi...

Kuvia ei ehdi käydä läpi ja käsitellä kunnolla kuin vasta sateella. Siksi tulevat sateet suosivat luonnon lisäksi myös minua ;-)

Harvinainen (ja positiivinen) ongelma on se, kun linnut tulevat liian lähelle :-) Näitä lisää... (Kuvaa on kropattu vain aivan vähän.)

Kaksi paria ei mahdu samalle järvelle...Ei, ei.

Joutsenet eivät hyväksy lähipiiriinsä toista joutsenparia. Tämän olen lukenut ja kuullut monesti lintuguruilta. Hattelmalanjärven kohdalla lähipiiri tarkoittaa koko järveä. Olen kerran nähnyt paikalla olevan joutsenparin ajavan uudet tulokkaat järveltä pakosalle. Toisen kerran ajolähtöön joutuivat paikalle eksyneet kanadanhanhet. Kurjet saavat jostain syystä asustaa ja harppoa ihan lähelläkin.

Eilen olin lintutornilla ihan yksinäni ja kylmä tuuli puhalsi suoraan vastaan. Siksi kai siellä ei muita ollutkaan ;-) Paikalle lensi laulujoutsenpari. Hyvä muuten, mutta järvellä oli jo yksi laulujoutsenpari hautomassa muniaan. Tiesin heti, että tästä seuraa toimintaa ;-)

Ensin uudet kyyhkyläiset kuhertelivat. Sitten toinen kantajoutsenista puuttui peliin. Kun uusi pariskunta ei häipynyt kohtuullisella hätyyttelyllä, tuli toinen joutsenpuoliso pesältä mukaan jahtiin. Pian uusi pariskunta saatiin häädettyä ja sitten oli vanhan pariskunnan juhlien vuoro - kunnes oli aika palata pesälle :-)

Kuvissa on puhki palamisen makua, mutta tilanteet olivat niin herkullisia, että julkaisen ne tällaisinaan. Teknisesti parhaiten onnistuneet kuvat ovat hieman 'tylsiä' ainakin tällä kertaa.

Ihanat kurjet... :-)

Tänä aamuna kello herätti neljältä. Olin mennyt nukkumaan vasta puolilta öin ja onnistuinkin keksimään kellon herätettyä valtavasti erilaisia tekosyitä, miksi minun ei juuri tänä aamuna kannata lähteä odottamaan auringonnousua... En siis mennyt ;-)

Iltareissullekaan en lähtenyt, sillä siellä sataa. Vaan satakoon. Sitä luonto kaipaakin. Ja tuleepa illan aikataulusta edes hieman joustavampi :-)

Kurki on pysynyt hyvin kaukana minusta nämä vuodet, kun olen kameralla ympäristöäni dokumentoinut. Olen toki nähnyt kurjen, mutta aina kamerakalustoni terävän alueen ulottumattomissa. Nyt sitten vappupäivästä alkaen useita kurkikohtaamisia! Kummasti tämä elämä rytmittyy :-)

Nyt enää kameran asetukset primakohdalleen, jotta hyvät tilanteet saisi myös taltioitua. Kurjen kanssa 'kärsin' liian isosta ISO-arvosta. Varmistelen riittävän lyhyttä valotusaikaa isohkolla ISO-arvolla, joka ei varjossa haittaa, mutta monessa kurkikuvassa on kuitenkin selvästi ihan liikaa.  Ja pidänpä helposti aukkoakin liian pienenä - ja kompensoin sitä ISO-arvolla. Nyt pääsee opettelemaan, kun pääsee harjoittelemaan. Kauheasti noita kuvia tulee otettua, kun kaikki kurkikuvat ovat vielä ottamatta...

Kuvattavaa on riittänyt

Eilisen ja tämän päivän kuvailut ovat Hattelmalanjärven lintutornilta. Huomenna menen vielä sinne, jos vain jaksan ;-)

Kuvia on otettu paljon ja ehditty käsittelemään sitäkin vähemmän. Luotan huonoihin keleihin, jolloin ehtii käsitellä kuvia vaikka kuinka paljon... Tämä kuva aamulta kello viiden aikoihin...

Hurjan lintupäivän härkälinnut

Eilinen olikin ennakkoluuloistani (säätiedotus) huolimatta mahtavan upea kuvaus- ja erityisesti lintupäivä. En ole eilisen kaltaista lintumoninaisuutta kohdannut varmaan koskaan. Päivällä autoajelulla eteen hupsahtivat kurki, pari kuovia ja hiirihaukka. Ja mikä parasta, huomasin kerrankin ne kaikki ihan itse :-)

Illalla käväisin Hattelmalanjärven lintutornilla, joka olikin melkein täynnä sinne saapuessani. Minulle löytyi kuitenkin vielä paikka. Järvellä oli hulinaa. Paikalla oli ainakin naurulokkeja, pääskysiä, nokikana, tavi, punasotka (kuulemma, itse en ehtinyt havaita), kurkia, kalasääksi, joutsenia, telkkiä ja härkälintuja. Kuvia tuli räpsittyä ihan mahdottomasti, en halunnut ottaa riskiä, ettei yksikään kuva osoittautuisi onnistuneeksi moisen lintumäärän jälkeen.

Härkälinnut esittivät soidinmenojaan. Onneksi ne aloittivat aina metelöimään, kun pistivät töpinäksi ;-) Tilannetta ei voinut olla huomaamatta...

Jäisen suon löydöt

Jäätynyt, vähäluminen suo tarjosi nähtäväksi aivan uusia asioita. Otin ensin kuvan jäljestä, joka oli syntynyt suhteellisen äskettäin. Jonakin iltana, luulisin, ennen pakastumista. Halusin jäljen talteen siltä varalta, että oma askeleeni vie senkin mennessään. En ollut ollenkaan varma jään kestävyydestä vielä tässä vaiheessa.

Hieman kissan tassun jälkeä suurempi jälki oli.

Hetken päästä lumessa oli tuoreehkot toiset jäljet. Jotain lintua veikkaisin.

Puiden välissä oli tuppaita, lunta ja jäätä. Jää oli paikoin kantavaa, paikoin kovasti joustavaa. Päättelin jättäväni vähiten jälkiä jälkeeni, jos tallustelen varovaisesti jään päällä.

Siellä täällä maa kohosi hieman puiden juurella. Sieltä lumi oli sulanut eikä sinne jää ylettänyt.

Suon reunan ja järven rajamailta näin pienen poukaman, joka näyttää lintutornista aivan erilaiselta (tietenkin). Tämä poukama avautuu lauantain postauksen viimeisessä kuvassa kaislikon taakse. Siellä on telkkäpönttö (siitä ei ole kuvaa) ja telkät käyvät muutenkin kesällä siellä ruokiansa sukeltelemassa. Härkälinnutkin hakevat pesäaineita ihan näiltä main. Tuolla poukaman jälkeisellä kaislavyöhykkeellä on välillä laulujoutsenten pesä, joskus tekevät sen hieman sivummalle.

Ihan hetkenä minä tahansa täällä alkaa olla enemmän elämää ja suo alkaa upottaa. Ehdinpä käymään tällä kertaa :-)

Hattelmalanjärven lintutornilla

Aurinko hemmotteli tänään ainakin täällä Hämeessä. Kävin Hattelmalanjärven lintutornilla. Keli oli houkuttava: auringon lisäksi keli oli niukasti pakkasella ja ollut sitä jo muutaman päivän. Lumipeite oli kuitenkin poissa. Usean perheen jäävierailun jälkeen uskaltauduin itsekin kävelemään muutaman askeleen jäälle. Sieltä sai kuvia hieman eri perspektiivistä.

Etsin kovasti blogeistani aikaisempia lintutornipostauksia, mutten löytänyt niitä ainakaan tähän hätään. Huomasin taas, kuinka upea juttu on, kun malttaa liittää postauksiin avainsanoja ja/tai tunnisteita. Kun ei aina jaksa, niin etsiminen on toivotonta. Päivittelin siis samalla myös vanhempien postauksien avainsanoittelua siltä osin kun maltoin.

Tavallisesti lintutornilla ei juuri kannata käydä tähän aikaan. Kaikki paikat ovat niin täynnä lunta, ettei löydy mitään havainnoitavaa sen enempää kuin kuvattavaakaan. On tämä erilainen kevät...

Lintutornille kävellään pitkospuita pitkin. Tavallisesti ne ovat siis tähän aikaan lumen peittämiä ja hieman myöhemmin ainakin osittain tulvivien vesien peittämiä. Nyt ne olivat melkein sulia.

Lintutornista tuttu näkymä alas kaislikkoon ja telkkäpöntölle.

Jäätä pitkin pääsin kuvaamaan torninkin eri suunnasta kuin tavallisesti. Se näyttää hieman joka suuntaan vinolta, enkä oikein osannut asemoida, milloin kuva olisi oikeasti suorassa...

Keskimmäiset tikasportaat ovat vanhaa perua. Torni on ollut pienempi, mutta laajennuksen myötä rappusistakin on tehty isommat ja helpommin kuljettavat. En ole koskaan käynyt tornilla noiden vanhojen rappusten käyttöaikaan.

Jäältä näkymä telkkäpöntöllekin avautuu eri perspektiivissä.

Toisella puolella oleva kaislikkokin näyttäytyy erilaisena matalalta katsottuna.