Kyse ei ole ruoasta, vaan itse otuksista. Rantakivillä näki erikokoisia ja erinäköisiä rapuja ja niitä piti tietenkin käydä katsomassa useampaan otteeseen. Minun silmissäni nämä kaikki ravut ovat äärettömän ihania ja kauniita, mutta arvaan, etteivät kaikki jaa mielipidettäni.
Pienen pienet pikkuruiset ravut olivat hurmaavia. Ne nostelivat saksiaan vuorotellen, kuin olisivat syöneet vuorotellen molemmilla 'käsillä'. Sitä paitsi ne näyttivät välillä hymyilevän. Vai?
Vedenalaiset keskikokoiset ravut olivat hyvin herkkiä. Heti, kun niitä jäi katselemaan, ne kipittivät piiloon kiven rakoon. Näkivät varmaan varjon tavalla tai toisella. Kuva ilman suodinta, joten veden pinnan heijastukset näkyvät tässä.
Isoimmat ravut (jos ne nyt rapuja olivat, sukulaisia ainakin) olivat reipaasti suomalaisia serkkujaan suurempia. Vähän arkoja kuitenkin.







