Viimeiset muruset

Uintiin palaan vielä sen verran, että yhdessä matalassa Iso-Melkuttimen rannassa oli tällaisia:

Mutta vain yhdessä minun silmieni mukaan...

Sitten niitä yksityiskohtia: massiivisesti kukkivaa mustikkaa ja muuta silmään tarttunutta :-)

Suopursua kasvoi reitin alku- ja loppupäässä suolammen vieressä...

Pieni saari, jossa kasvaa pieni puu. Kiitos matkaseurasta! :-) Mihinkäs seuraavaksi lähdettäisiin?

Matka Melkuttimella jatkuu

Marjukka kysyi uimisesta Melkuttimella. Iso-Melkuttimen vesi on kirkasta, oikein juotavan näköistä. Rannat ovat monin paikoin lapsellisen matalia todella pitkälle. Järven pohjalla on myös matalissa rannoissa paljon aaltojen tuomaa puuta - katkenneita oksia yms. Yksi lapsiperhe heittäytyi veteen lähes silmieni alla, mutta aikuiseen uimiseen löytyi sopivampikin paikka. Ensin kuva matalasta, kirkkaasta rannasta:

Hiekkapohja houkuttaa veteen, kepit ja oksat eivät. Mutta 10-30 cm matalaa vettä riittää monin paikoin vaikka kuinka kauas. Yhdessä kohtaa polkua eteen tulivat aivan poikittain puiset portaat - jäin ensin ihmettelemään, mihin polku siitä häviää. Mutta portaiden kaiteessa on aukko, jonka läpi pääsee sujuvasti kävelemään. Portaiden päässä oli pienen pieni tynkälaituri, jossa oli sukeltajien varusteita kuivumassa. Minilaiturilta johtivat portaat edelleen järveen selvästi pinnan alle. Oletan, että järvessä on siinä kohtaa syvää ;-) Tämä paikka soveltuisi varmasti hyvin myös uimareissuun. Eikö? Portaat tuolla puiden takana, kaide näkyy, kun osaa katsoa.

Perhoset tulivat pörräämään sitä lähemmäs, mitä lyhyempi putki kamerassa oli (tai oikeasti minulla on vain kaksi putkea: pitkä ja pätkä ;-)). Lopulta suivaannuin ja aloin vaihtelemaan putkea tilanteen mukaan. Kummallakin putkella tuli kohtuullisia kuvia seuralaisistani :-)

Kangasperhonen (keskimmäinen, vihreä) oli minulle uusi tuttavuus. Huomasin sen vain, kun se lensi. Paikoillaan ollessaan se sulautui maisemaan täydellisesti. Sinisiipikin näkyi vain lentäessään. Kun se laskeutui, sen osasi löytää, mutta niin pienen pieni se oli metsäisessä maastossa. Sitruunaperhonen on ollut aina mielestäni mahdottoman vaikea kuvattava. Nyt se antoi kuvata itseään 10 sentin päästä ja malttoi poseerata paikallaan... Ystävällistä metsän väkeä :-)

Ja PUOLUKOITA! Kesän ensimmäiset puolukat ;-) Viimevuotisia tosin, mutta kauniilta näyttivät...

Ja sitten vielä pari kuvaa kylmänkukista, jotka kasvoivat kauniisti melkein kyltin vieressä :-)

Ja vielä jäi kuvia yhteen postaukseen... Silloin suolampea ja lisää yksityiskohtia. Kiitos matkaseurasta tähän asti :-)

Lisää Melkutinretkeä

Keli olisi voinut olla aurinkoisempi, aurinko piiloutui pilvien taa jo ensimmäisen puolen tunnin aikana. Taivas oli harmaa, joten sinisyyttä ei pahemmin heijastunut järvestäkään. Alkumatka oli kapeaa polku männikön keskellä, sitten polku ohitti suolammen, josta kuvaa vasta seuraavassa postauksessa.

Iso-Melkuttimen rantaa kiertelevä polku kulki toisinaan aivan rantaa pitkin ja toisinaan korkealla harjulla.

Muistan ajan, kun tein lapsilleni eväitä heidän retkilleen. Nyt minulla oli mukana tyttären tekemiä eväitä. Tässä ensimmäinen välipalahetki :-)

Järveä 'rikkovat' monet niemennenät, joista osa on pitkiä ja kapeita ulokkeita, ihan jokaista niemeä en käynyt katsastamassa aivan perillä asti.

Siltoja löytyi moneen lähtöön. Tässä Lopen samoojien pystyttämä silta, josta pääsee hyvin alta kanootilla tai soutuveneellä. Samankaltaisia siltoja löytyy myös Niemisjärviltä Evolta.

Joillakin veneillä ei ollut enää asiaa vesille, ainakaan rantaa pitemmälle. Tästä venhosta oli jäljellä enää etuosa. Veneessä kasvavasta puusta päätellen se on päässyt olemaan noilla asuinsijoillaan jonkin aikaa... ;-)

Lisää kuvia vielä myöhemmässä postauksessa. Silloin näytän yksityiskohtia, jotka tempasivat minut mukaansa...

Melkuttimet

Ensimmäinen aamun pilkahdus hyvin nukutun yön jälkeen oli aurinkoinen. Silmäni aukesivat saman tien oikein kunnolla, eikä se ole ollenkaan tavallista. Aurinkoinen ja lämmin päivä viritti energiani kohdalleen ja heräys tuli hetkessä.

Päätin lähteä kameraa ulkoiluttamaan johonkin kauniiseen ja mieluusti myös uuteen paikkaan. Lyhyehkön googlailun jälkeen päädyin Melkuttimiin. Lopulta tarkemmin vielä Iso-Melkuttimeen. Huolehtivainen tytär teki minulle retkieväät, nappasin toisen perheen autoista käyttööni ja auton nokka kohti Loppea.

Iso-Melkuttimen ympäri kiertää merkitty luontopolku, jonka opasteet alkavat erityiseltä P-alueelta. Seurasin pääsääntöisesti merkittyä polkua. Sooloilin lisäreittejä polun varteen, sillä luonto oli ihanaa.

Kuulin käen kukkuvan, näin runsaasti perhosia yksin ja parittain, ilma oli lämmin ja kostea. Aika kului kuin siivillä. Tänään Melkuttimen avauskuvat. Lisää myöhemmin...