Nukarinkoski

Nukarinkoski oli viime perjantain alkupiste. Ennen jäälauttojen ja -peitteiden löytämistä olin ensin kävellyt hieman rantaa ylös ja alas. Puissa oli linnunpönttöjä, mutta osa niistä oli vallan käyttökelvottomassa kunnossa, kuten tämä. Ehkä joku korjaa?

Rannalla oli myös kalastuksen kieltäviä kylttejä, jos niitä oikein tulkitsin. Yksi kalastaja virralla oli siitä huolimatta täydessä työn tohinassa. Olikohan tämä sellainen paikka, missä ei saa kalastaa paitsi jollain erityisluvalla?

Niin tai näin, näillä jäillä oli vaikea päästä paikkaan, josta olisi saanut kelpoisen kuvan koskesta. Myllyn käytössä olleen virran yli meni juuri putouksen kohdalla silta. Ei hyvä kuvaukseen, ihan liian pystysuorassa ylhäällä. Toiselta sivulta koski virtasi vapaana, mutten ainakaan nyt keksinyt hyvää ja turvallista paikkaa, josta olisin saanut nuo hyvin kuvaan. Tässä paras yritykseni - siinä näkyy vasemmalla hieman kosken vapaata osaa. Ilma oli kosteaa...

Vapaan osan yläjuoksua:

Ja koko kosken alajuoksua:

Suunnittelen innoissani uusia reissuja. Omat reissut pilvisille päiville ja osat aurinkoisemmille. Lumelle ja lumettomalle omat reissunsa. Jotain tänne lähelle ja jotain vähän kauemmas. Tänään töistä tullessa satoi lunta melkein vaakatasossa, nyt sade on tauonnut, mutta ulkona saa kahlata lumessa. Näin lumisille päiville ei taida haluta suunnitella mitään matkoja. Päätän vain pontevasti, että keli muuttuu hetkenä minä hyvänsä - parempaan suuntaan :-)

Jääpeitettä

Nukarinkoski ei ollut valmis reunojensa tallaamiseen. Joki (Vantaanjoki) oli jäätynyt veden pinnan ollessa korkealla ja jääkerros kattoi laajan alueen. Pitkospuiden päällä oli kupera jääkerros ja pian huomasin, että siinä oli halkeama keskellä kulkureittiä. Jäälauttoja irtoili tämän tästä halkeamien kohdalla ja niiden lähellä käveleminen ei tuntunut houkuttavalta.

Joen rannalla kulki muuten oikein kiitettävästi kävelyreittejä. Ne vain eivät olleet nyt parhaimmassa edustuskunnossa. Kuukauden, kahden kuluttua tilanne on jo aivan toinen. Silloin pitää palata tuonne.

Koskaan ei voinut olla varma, oliko jään alla maata vai vettä. Jäälautat lohkesivat irti hetkessä eikä sellaisen päällä oleminen siinä vaiheessa kutsunut yhtään. Ajelehtivia jäälauttoja näkyi pitkin virtaa. Välillä lautat jäivät kiinni kiviin ja niiden matka hidastui.