Värejä ja elämää

Eino-myrsky hurjasteli yöllä ja päivällä oli jo paljon kesympää. Toki äsken vielä tuuli taivutteli pihatuijaa hurjan näköisesti, ei katkaissut sitä kuitenkaan. Alajärven rannalla kävin tirkistelemässä matalalla matkaavan auringon valoa ja mahdollisia myrskyn merkkejä. Olihan siellä tuulista, mutta mitään riehakasta ei kameran linssiin tarttunut. Tässä päivän riehakkain hetki :-)

Eilen oli rauhallisempaa kuvata, kasvit pysyivät paikallaan. Kun aurinkokin paistoi, löysi luonnosta monta sellaista kohtaa, jotka kielivät elämänhalua ja luovuttamattomuutta lähestyvän talven edessä. Vielä ei ole vuoden pahin aika ulkona ollenkaan :-)

Jäätävän kylmää

Vastasyntynyt jää on kaunista. Se ensimmäinen, hauras ja kiteinen. Siinä näkyy pakkasen siveltimen vedot, varmat ja kauniin tasapainoiset. Jos on kuvaamassa liian aikaisin aamulla, valoa on liian vähän. Hetki myöhemmin ja auringon lämpö jo sulattaa kauniita teräviä särmiä. Osa kuvistani on otettu liian aikaisin, osa liian myöhään. Viikonlopun parasta satoani kuitenkin puhtaan jään osalta.

Viikolla aamuisin olen valon aikaan töissä sadan kilometrin päässä ja palattuani aurinko on jo liian matalalla. Täytyy siis muistella viikonloppujen aamuhetkiä pitkin viikkoa. Sillä tavalla saa aamumuistoihin paljon enemmän valoa :-)

Syksyä puutarhassa

Keli oli mitä oli. Puolipilvisyys oli harhaanjohtava kuvaus. Kokopilvisyys korotettuna puolella olisi ollut sopivampi. Pilvet eivät ollut tummia, kaiken valon peittäviä, mutta kuvaaminen jäi toissijaiseksi. Ruokaa on sen sijaan valmistettu senkin edestä ;-)

Oma puutarha ja sen yksityiskohdat saivat olla tänään kuvaamisen pääosassa. Hansaruusun lehdet luovuttavat vihreitään vaihe vaiheelta. Neilikkaruusu kukkii vielä ainakin lumen tuloon asti ja alppikärhö on kukkinut kaksikin kertaa. Toisen kerran pörhylät ovat parhaimmillaan.

Olipa lyhyt ilta

Ajelin autolla töistä kotiin sivuteitä pitkin ja maisemat olivat kumottavan (ei siis kuvottavan) keltaisia. Hyvän maiseman kohdalla ei kuitenkaan koskaan löytynyt pysähdyspaikkaa ja pysähdyspaikkojen maisemat näyttivät taas niin valjuilta parhaisiin näkymiin verrattuna. Ja niin matka jatkui aina uusien maisemien toivossa.

Lintuparvia ei löytynyt miltään pellolta ja loppujen lopuksi ajelin hirmuisten mutkien kautta kotikonnuille asti ilman yhtäkään kuvaa. Aurinko oli vajonnut jo melkoisen matalalle, mutta olin päättänyt napata kuvan ennen kotiin palaamista. Valitsin järven monista mahdollisista ja ajoin paikalliselle uimarannalle, ihan uudelle tuttavuudelle. Siellä oli kaunista ja muutama kuva oikein imeytyi linssin läpi muistikortille ;-) Nyt on hyvä mieli... Huomenna uudet kujeet.

Hyvää säätä luvattu :-)

Sade alkoi heti, kun juna pysähtyi kotiasemalle. Huomiseksi on luvattu kaunista ja aion nauttia siitä vähintäänkin koko kotimatkan. Pohjoiseen on luvattu sadeherkempää, mutta suurin osa Suomesta saa viikonlopuksi vain kauniita lupauksia.

Olen ajatellut kynttilöiden esiin kaivamista jo ainakin viikon verran. Tuikkuja löytyy, mutta tuikkukupit ovat jossain varastoon pakattuina. Viimeistään viikonloppuna valonpilkahduksia täytyy ryhtyä luomaan ihan ominkin voimin. Upeita viikonloppuja ei todennäköisesti riitä ihan jouluun asti.

Talviaikaan siirtymistä saa vielä odotella. Ylimääräinen unitunti tulee aina tarpeeseen :-)

Väri-ilottelua

Sunnuntaina ehdin ruoan laittamisen ja kuvaamisen ohella käydä kävelylläkin. Oli ihan pakko päästä nauttimaan kauniista säästä. Sielu lepäsi jo luonnon väritystä katsellessa, puhumattakaan valon energisoivasta ja hyväntuulisesta voimasta. Nyt, kun aamulla töihin lähtiessä on vielä pimeää ja välillä jopa töistä kotiin tullessakin, nämä värit ja valon määrä on sopivaa terapiaa :-) Tässä, odotellessa talviaikaan siirtymistä...

Iso nälkä!

Meillä on vieraillut nälkäistäkin nälkäisempiä eläimiä viimeisten vuorokausien aikana. Isäntä laittoi muutama päivä sitten kaksi isoa ruokinta-automaattia täyteen auringonkukan siemeniä ja tänään pöntöt ammottivat tyhjyyttään. Käpytikka on kuulemma vieraillut ruokapaikalla tämän tästä. Sen tuhlaileva ruokailutapa jakaa siemeniä ympäristöön nopeasti. Pikkulintujen lisäksi jälkiä ovat käyneet siivoamassa orava, fasaani ja onpa siellä harakkakin yrittänyt käydä. Tavallisesti yritämme laittaa ruokinnan niin, etteivät harakat ja varikset pääse apajille.

Tänään siemenautomaatit täytettiin uudestaan siemenillä, automaattien katoille ropisuttelin pähkinöitä ja vielä kaksi isoa talipalloa sidoin omenapuuhun ennen kaikkea käpytikkoja varten. Pikkulinnut palasivat paikalle heti täytön jälkeen ja kohta paikalla oli fasaanikin. Ja pian sen jälkeen orava tuli taas illalliselle.

Tässä vähemmän tarkkoja kuvia eilisillalta, kun käpytikka yritti löytää sopivaa saapumiskulmaa ruokinta-automaatille. Aurinko paistaa illalla jo niin matalalta, etteivät edes isot ISO-arvot pelasta kuvaamista. Onneksi edessä on viikonloppu ja päiväsaikaa :-)

Kaunista oli :-)

Tämän illan kaunis sää innosti lähtemään töiden jälkeen ulos koiran kanssa peuhaamaan. meillä kummallakin oli aivan älyttömän hauskaa. Mukana oli tietenkin muutama lelu, jotta saatiin reissusta kaikki irti. Koira oli onnellinen. Niin minäkin :-)

Pellolla kirmailun ja lelujen heittelemisen jälkeen hän halusi lampeen. Veti sinne hihna suorana. Mutta vesi taisi olla kylmää, sillä yksi jalka nousi veden pinnalle - kuin lämmittelemään ;-)

Aurinkoinen ilta piristi meitä molempia. Tällaisia lisää ;-)

Vanhankaupungin aamuhetki

Aamu alkoi Viikinmäessa. Toimistolle ajellessa aurinko hiveli Vantaanjoen pintaa ja käväisin nopeasti kameran kanssa tallentamassa aamun kauneutta. Syksy on kaunista juuri nyt. Erityisesti tänä aamuna.

Maassa oli kuuraa, ensimmäinen kuura tänä syksynä. Kaunista sekin.

Varis lennähti Vanhankaupungin lahdelta jotain suussaan. Siitäkin piti ottaa kuva. Kerrankin terveellistä ruokailua! Lahden pinta kihelmöi, kun (luullakseni) salakat napsivat jotain veden pinnalta. Sitä jäin miettimään, miten varis oli onnistunut peräti kaksi kalaa saalistamaan...

Värejä ilmassa

Puiden lehdet näyttävät kauniilta. Juuri nyt. Ja viikko sitten. ja varmasti vielä ensi viikollakin. Jossain vaiheessa ne ropsahtavat alas järkyttävän nopeasti - tai sitten jäävät sinnittelemään läpi lumen ja jään. Aulangon reissulla näin houkuttavia puiden lehtiä, vielä puissa.

Vielä reilu viikko sitten vaahteran lehdet näyttivät tältä:

Luonto osaa väriterapian. Jos harmaata taivasta eikä harmaita päiviä lasketa ;-)

Se on syssyä...

Tänään oli metsäretken aika. Vuorossa oli Hämeenlinnan Aulanko. Tapahtumarikkaan päivän vuoksi tänään vain yksi kuva. Huomenna ehdin ehkä enemmän. Perhe on tärkein, siksi muu jää myöhempään :-)

Aurinko paistoi muutamaan kertaan. Pienesti, mutta paistoi kuitenkin. Se on syssyä ny...

Metsässä

Tänään olen rämpinyt metsässä kolmisen tuntia mukanani sienestykseen tarvittavat välineet, kamera, kameralaukku + lisäobjektiivit ja kameran jalka. Kuvia tuli vähän, mutta vahveroita ilahduttavan paljon. Vaikka vaaka kertoi sadon painoksi vain reilut puoli kiloa, kaikki sienet löytyivät samasta paikasta. Kerääminen oli huumaavaa ;-)

En ole vieläkään varma, ovatko keräämäni vahverot suppilo- vain kosteikkovahveroita. Hällä kuitenkin väliä. Molemmat ovat kirjan mukaan yhtä herkullisia ja niitä käytetään samalla tavalla.

Kaiken välineistön kanssa harjun ylös ja alas kiipeileminen tuntui oikein kuntoilulta. Ihan erilaista kuin toimistotyö ;-)

Punaista

Pauliina etsi facebookin avulla punaisia villiviinin lehtiä. Meillähän niitä riittää :-) Tänä vuonna villiviini on kunnostautunut myös isoilla marjoillaan - melkein kuin viinirypäleitä konsanaan. Keltainen on kaunis syksyn väri, mutta punaisesta pidän vieläkin enemmän. Tänään aurinko paisteli kauniisti vielä töistä tullessanikin ja innostuin oikein ihailemaan villiviinin kauneutta... (Taustalla myös haalentunut kiinanlaikkuköynnös)