Haahkamaisen ihanaa :-)

Haahkoja näin eilen paljon. Merellä se ei ole nähtävästi mikään harvinaisuus, mutta meillä Sisä-Suomessa sitä ei näy. Olen nähnyt Haahkan vain kerran aikaisemmin. Sekin tapahtui Lontoossa, muistaakseni Regent's Parkissa. Niin se oli. Täällä lisää.

Nyt näin niitä monta. Liikkuvan purjeveneen kyydistä ei ole kaikkein vakainta kuvata, mutta onneksi 'uuden' objektiivin kuvanvakain on hyvä. Tulee kuvia näinkin :-)

Haahkojen lähituntumasta löytyi usein meriharakka. Sattumaa?

Harakka johti muiden luo

Seurasaaren rantakalliot hurmasivat mieleni. Melkein jokaisella täytyi käydä tepastelemassa ja sileää pintaa ihailemassa :-) Ja yhdellä kalliolla sitten näin sen meriharakan, josta onnistuin saamaan myös kuvan. Hiiviskelin kameran kanssa yhä lähemmäksi.

Kun yritin hiippailla sen perässä vielä vähän lisää, sain kovaäänisen varoituksen. Ymmärsin varovaisena ihmisenä hyytyä heti paikoilleni.

Kalalokkinaarashan siellä pesänsä kanssa. Avoimesti ja kuitenkin piilossa. Ja isäntä lähellä valmiina hälytystehtäviin. Peruutin pian takaoikealle, sillä en tietenkään halunnut häiritä pesintää yhtään.

Turvamatkan päästä jatkoin kuvaamista. Lokkien ja meriharakan lisäksi viereisellä luodolla oli paljon muitakin lintuja, kuten joutsenia. Hanhikin taitaa vilahtaa kuvissa sorsan ja tiiran ohella. Sinisorsa tekee kyhmyjoutsenen kanssa peilinä samoja elkeitä kahdessa ensimmäisessä kuvassa... Kanadanhanhi lepää puolestaan auvoisesti jokaisessa kuvassa ;-) Silmä ja kamera lepäsivät :-)

Saari ja harakka...

Paikka, josta melkein kaikki ovat kuulleet ja jossa jokainen arvonsa tunteva pääkaupunkiseudulla asuva täysikäinen on käynyt ja jossa minä olin ihka ensimmäistä kertaa. Kertoo varmasti maalaisuudestani enemmän kuin nuoruudestani ;-)

Seurasaari. Kokoustimme siellä työpäivän ja jäin sinne työpäivän jälkeen kiertelemään ihan lyhyesti. Kameran kanssa tietenkin. Minimoin kuljettavan reitin, mutta halusin silti koluta rannat. Jokaista sokkeloa en käynyt läpi ja moneen paikkaan olisi ollut mukavaa jäädä ihan istumaan, katselemaan ja odottamaan. Mutta kotimatka kesti vielä 2,5 tuntia julkisilla kulkuvälineillä ja seuraavana aamuna oli lähtö aivan normaalisti töihin puoli seitsemän aikaan, joten tästä tuli tutustumisreissu. Seuraavan kerran lähden sinne ajan kanssa. Ja todennäköisesti tyttären kanssa. Hän rakastaa samanlaista paikkojen koluamista kuin minäkin. Mutta lyhennämme matkaa, emmekä kulje täältä maaseudulta asti julkisilla...

Tähän hätään kuva linnusta, jonka näin nyt toista kertaa elämässäni. Viimekesäisellä Helsingin meri-sight-seeing-reissulla näin näitä ensimmäisen kerran, nimeä en monipuolisen reissun jälkeen huomannut edes etsiä. Tiitsan blogista sen nimen sitten opin: Meriharakka. Kaunis lintu..

.