Kolmas kerta

Elämäni kolmas koskikara - tämähän on yhtä juhlaa. Kuvittelin, että kohtaamisemme ovat jo tältä 'talvelta' ohi, mutta Vihavuoden koskeltahan löytyi tämä terhakka poseeraaja. Pari kuvaa tuli sellaista, joissa koskikara on pää veden alla. Hirtehishuumorillani hihittelin itsekseni, että se yrittää varmasti hukuttaa itseään (hah-hah-haa...) ;-) Kovin hauska veikkonen tämäkin tyyppi oli :-)

Klikkaamalla kuvia saat ne hieman isommaksi, kuten tavallista...

Eri näkökulmia - vesi juoksee kuitenkin

Suomen luonto on vain niin kaunis. Kun osaisi löytää nuo herkkupalat, joita löytyy ja riittää. Täytyy toki myöntää, että hiven auringon valoa kaunistaa mitä tahansa ;-)

Olen kartoittanut itselleni listaa juoksevista vesistä, joilla haluan käydä. Lista ei ole vielä pitkä, sillä etsimiseen menee kovasti aikaa - ja aikaa on aina liian vähän. Seuraavia retkiä olen suunnittellut Pirkanmaalle, mikäli kelit, auton käyttömahdollisuus ja omat vapaani osuvat sopivasti yhteen.

Lauantaina kävin vihdoin Vihavuodella, joka on köllötellyt vieraslistallani ainakin viime kesästä asti. Tähän reissuun ei voinut yhdistää mitään muuta hyötytoimintaa, joten nyt oli puoli päivää vain valokuvaamiselle ja ajomatkoille ;-)

Vihavuoden kosken alajuoksulta muutama kuva. Ensin en pitänyt siitä, että silta näkyi kuvissa väistämättä. Sitten totuin siihen, eikä se enää häirinnyt. Alajuoksu oli kuitenkin paljon kuvauksellisempi minun silmissäni kuin sillaton yläjuoksu.

Ihanaa sunnuntai-iltaa!