Pesulla ja odotusjonossa :-)

Hämeenlinnan Linnanpuistosta en löytänyt etsimiäni sammakoita, mutta lintuja vaikka kuinka paljon. Eivät ne tyrkylle kuvattavaksi tulleet, mutta lauloivat aivan mahdottoman kantavalla äänellä - ja kauniisti, kuten aina.

Linnut ovat tuollaisessa yleisessä tilassa rohkeampia kuin täällä meidän kotipihassamme. Siellä kannattaa selvästi paremmin kantaa kameraa mukanaan kuin täällä pihassa tai viereisessä metsässä. Yksinkertaista, muttei vain tullut mieleen aikaisemmin ;-)

Sinitiainen tuli oksalle päivystämään, muttei mennyt pesulle, kun olin lähellä. Pieni kurapassi tuossa oksan alapuolella oli suosittu pesupaikka, kunhan pysyin siitä riittävän kaukana :-)

Peippo peseytyi mitä suurimmalla innolla samaisessa kuralätäkössä. Pyrähti sitten kuivattelemaan ja sulkia sukimaan syvemmälle pensaiden oksistoon. Tervetuloa, kevät :-)

Lumi toi ruokailijoita

Lunta on maassa noin sentti. Aurinko ei vilautellut itseään, mutta eläimet innostuivat jälleen ruokintapaikasta oikein kunnolla. Ruokailijoita riitti ruuhkaksi asti, keli vaan ei suosinut pohjoisseinustan kuvaamista. Pitäisiköhän ruokailupaikka muuttaa ensi vuodeksi eri paikkaan?

Aamupäivästä iltapäivään kävijöitä riitti. Orava katosi, ennen kuin ehdin kameran kanssa lähelle. Kuusen alla oli vipinää, se oli varmasti turvallisen oloinen paikka pienille linnuille. Pikkuvarpunen ja kuusitiainen on kuvattu ulkoa. Peippo on kuvattu keittiön ikkunoiden läpi. Ei mitään visuaalista ilotulitusta, mutta terveisiä meiltä kuitenkin ;-)

Talitiaiset keskittyivät enemmän hätistelemään toisiaan pois kuin ruokailemaan rauhassa. Niiden kuvaamista en edes yrittänyt.

Pesää rakentamassa

Peippopariskunta oli ilmeisesti rakentamassa pesää. Lentelivät siinä edestakaisin ja sain naaraan hetkeksi kuvaan. Sen nokassa oli jotain rakennusmateriaalilta näyttävää.

Uros kantoi parhaansa mukaan myös kortensa kekoon. Vai tulkitsinkohan minä nyt aivan väärin? ;-)