Jäätynyt, vähäluminen suo tarjosi nähtäväksi aivan uusia asioita. Otin ensin kuvan jäljestä, joka oli syntynyt suhteellisen äskettäin. Jonakin iltana, luulisin, ennen pakastumista. Halusin jäljen talteen siltä varalta, että oma askeleeni vie senkin mennessään. En ollut ollenkaan varma jään kestävyydestä vielä tässä vaiheessa.
Hieman kissan tassun jälkeä suurempi jälki oli.
Hetken päästä lumessa oli tuoreehkot toiset jäljet. Jotain lintua veikkaisin.
Puiden välissä oli tuppaita, lunta ja jäätä. Jää oli paikoin kantavaa, paikoin kovasti joustavaa. Päättelin jättäväni vähiten jälkiä jälkeeni, jos tallustelen varovaisesti jään päällä.
Siellä täällä maa kohosi hieman puiden juurella. Sieltä lumi oli sulanut eikä sinne jää ylettänyt.
Suon reunan ja järven rajamailta näin pienen poukaman, joka näyttää lintutornista aivan erilaiselta (tietenkin). Tämä poukama avautuu lauantain postauksen viimeisessä kuvassa kaislikon taakse. Siellä on telkkäpönttö (siitä ei ole kuvaa) ja telkät käyvät muutenkin kesällä siellä ruokiansa sukeltelemassa. Härkälinnutkin hakevat pesäaineita ihan näiltä main. Tuolla poukaman jälkeisellä kaislavyöhykkeellä on välillä laulujoutsenten pesä, joskus tekevät sen hieman sivummalle.
Ihan hetkenä minä tahansa täällä alkaa olla enemmän elämää ja suo alkaa upottaa. Ehdinpä käymään tällä kertaa :-)
