Koirankarvarock :-)

Hämäläinen pääni kelaa kauan. Joten tänä aamuna yhdistin vihdoin kaksi asiaa mielessäni. Ensinnäkin yhden ystäväni fb-kirjoituksen (jo vuosi sitten!), että hän oli vienyt linnuille ulos koirista harjatut karvat pesänrakennusaineiksi. Silloin minä ajattelin, että mainio ajatus, minäkin joskus. Ja toiseksikin sen, että nyt on juuri SE aika. Siis se, milloin linnut rakentavat pesiään ja koirista lähtee karvaa. Tik-tak-tik-tak...

Edellinen koirankarvasatsi meni ihan hukkaan, sillä silloin valaistuminen ei ollut vielä tullut mieleeni. Tänä aamuna karvat kerättiin huolella talteen ja vietiin lintujen ruokapaikalle - ihan kokeeksi. Kun näin ikkunasta yhden innokkaan sinitiaisen karvojen kimpussa, painuin tietenkin kameran kanssa odottamaan lisää talonrakentajia. Paikka on ikävän hämärä, priimakuvia ei kameraan hypähtänyt. Mutta kyllä näistä tilanteesta pääsee ihan hyvin jyvälle :-) Tällä kerralla vuorossa talitiainen.

Valoa - ihanaa :-)

Käytiin koiran kanssa riehumassa tyhjällä parkkipaikalla aurinkoisen ja lämpimän illan kunniaksi (minä heitin hanskaani ja hän haki ja riepotteli sitä - ei tuonut minulle takaisin ;-)). Valo ja lämpö tekevät ihmeitä etenkin työpäivän ja -matkojen jälkeen. Takaisin kotiin tullessa huomasin käydä tarkistamassa meidän pihamme näsiän ja kukkiihan se jo aivan täydellä kukalla :-)

Aamulla töihin lähteminen on olevinaan positiivisempi asia nyt valoisan aikaan. Olen aamutorkkuna puoli seitsemän aikaan ihan yhtä väsynyt kuin kaikkina muinakin työaamuina ennen tätä, mutta väsymyksessä on jotain positiivista, peräti iloista. Toivottavasti se on pysyvää ;-)

Lumen alta paljastuneesta maasta löytyy onnellisen paljon vihreää. Paikka paikoin nurmikot ovat tuuhean vihreitä. Metsämansikan lehdet ovat aivan kesäkunnossa harjun kupeessa. Kun maa sulaa, kesä saattaa ponnistaa kasveihin vauhdilla. Mielenkiintoista...

Ihan kohta

Huomenna haetaan pojan kanssa hänelle ruokailuruhmä Ikeasta, mikäli kaikki sujuu niinkuin on suunniteltu. Vaikka lähden huomenna töistä hieman aikaisemmin, olen todennäköisesti illalla kovasti viikon ja reissun kyllästämä. Voipi siis mennä löhöilyksi.

Mustarastas on vieraillut muutaman kerran lintujen ruokintapaikalla. Tänään näin sen itsekin, mutta kuvattavaksi se ei jäänyt. Aamun pakkasessa aurinko oli juuri nousemassa, kun olin matkalla juna-asemalle. Auringosta kohosi kaunis auringonpilari, mutta siitäkään ei ole kuvaa. Töistä tullessa satoi lunta. Siitä en yrittänytkään ottaa kuvaa.

Luotan, että pakkaset häipyvät näillä lumisateilla. Lintujen laulu on huumaavaa ja olisi ihanaa päästä pian tarkastelemaan oikein ajan kanssa, mitä luonnossa oikein tapahtuu. Siis jos ei olisi pakkasta eikä sataisi lunta. Mielellään ei sataisi vettäkään...

Tämä tintti on muuten Pasilasta - eksotiikkaa hämäläiselle tämäkin ;-)

Keskittymistä lintuihin

Lauantain auringossa talitintit etsivät maasta syötävää sellaisella innolla, että sitä ei minun paikalle saapumiseni yhtään häirinnyt. Koira lumoutuu maan tuoksusta kevään saapuessa. Toimiikohan juttu samoin tiaisella?

Yritän olla ajattelematta Ukrainan tilannetta ja keskittää ajatukseni lintuihin. Ukrainan tilanteelle en voi mitään (valitettavasti), mutta omiin ajatuksiini voin hieman vaikuttaa.

Varovaisia lintuja liikenteessä...

Toista tuntia värjöttelin lintujen ruokintapaikan vieressä, sillä mitään muutakaan kuvattavaa en keksinyt. Häiriötekijöitä (minut mukaan lukien) oli aivan liikaa eivätkä linnut juurikaan malttaneet jäädä aterioimaan. Minä palelin ja sinnittelin, mutta kuvia kertyi kameraan vain muutama...

Yksi talitiainen oli muita pörröisempi, pulleampi ja estottomampi - se kävi hakemassa useammankin pähkinän palasen. Ja siitä sain siten kuvankin. Lintulaudan auringonkukan siemenet eivät tänään juurikaan tinteille kelvanneet. Yksi kävi kahdellakin laugalla huiskimassa siemeniä pois, muttei löytänyt mitään parempaakaan. Siinä vaiheessa kelpasi vanhan kaivon kannella olleet pähkinän palaset. Ronkeleiksi ovat heittäytyneet ;-)

Eilen ikkunan läpi

Sää ei näytä parhaita puoliaan, mutta pakkanen on onneksi puolittunut. Eiliset ikkunan läpi otetut kuvat näyttävät tasan tarkkaan ikkunan läpi otetuilta, mutta se oli sellainen kuvauskerta. Kuvauskulma oli väkisinkin sellainen, että valo heijastui haaleasti ikkunan pinnasta.

Ulos siirryttyäni huomasin, että meitä olikin kaksin kappalein. Koira oli havainnut sään kelpoisaksi ja halusi lähteä mukaan. Niinpä sitten kävimme kahden kävelemässä. Takaisin tullessa jäin päivystämään lintujen ruokintapaikan liepeille - ihan yksin. Ei linnun lintua, jos ei niitä syvällä kuusen oksistossa juuri ja juuri havaittavia lentäjiä lasketa. Ja eihän niitä voi laskea, kun eivät tule niin näkösälle, että pääsisi kuvaamaan.

Jos en pidä pilvisestä kelistä, niin ulkoilukelihän tuolla ulkona ainakin selvästi on. Mennään sitten kohta ulkoilemaan kameran kanssa - tulee kuvauksesta mitään tai ei :-)

Ei aurinkoa, mutta silti pihabongausta

Nähtävästi olen joskus kuitenkin optimisti. Tulkitsen puolipilvisyyden säämerkit aina aurinkoiseksi. Mitä siitä, jos osa taivaasta onkin pilvessä. Eilen illalla tarkistin vielä sääennusteet uudelleen: ilmatieteen laitos lupasi pilvistä, iltalehden säätiedote lupasi sitä puolipilvistä vieläkin. Kun maltoin hieman tarkemmin katsoa ennustetta, niin pilvisyysprosentiksi ilmoitettiin 91%. Mitä ihmeen puolipilvistä se muka on?

No, taivas oli sitten ihan pilvessä, 100-prosenttisesti. Ei pilkahduksen pilkahdusta missään. Tyydyin tarkkailemaan lintuja BirdLife:n pihabongausteeman mukaisesti. Tunnin tarkkailun jälkeen nostin sälekaihtimen ylös ja suurin osa linnuista lähti livohkaan. Kuvailin ikkunan läpi hieman ja melkein siihen ne päivän kuvailut jäivätkin. Sen sijaan olen ottanut varmuuskopioita ja siivonnut vanhoja kuvakansioita. Sitäkin täytyy välillä tehdä.

Huomiseksi täytyy punoa uudet suunnitelmat. Jospa huomenna onnistaisi paremmin :-)

Vilskettä ja vilinää

On ollut ilo toimia lintuemäntänä eilisen ja tämän päivän. Vieraita on riittänyt ja ruoka on kelvannut :-) Ihmeen pitkiä aikoja sitä voi innostua katsomaan ikkunasta luonnon omaa näytelmää. Oravia en saanut kuvattua, eikä fasaaneja ole tänään näkynyt. Mutta iloista vilskettä on ollut, syksy tuntuu taas kovin mukavalta asialta ;-)

Siivekkäitä vieraita

Eilen ja tänään lumi on peittänyt alleen paljon. Paitsi ladut, joilla yritin käydä hiihtelemässä, myös lintujen ruokailupaikkoja. Siksi varmasti lintujen ruokintapaikalla onkin ollut jatkuvaa kuhinaa, vieraita on riittänyt. Meillä urpiaiset ja talitiaiset ovat olleet kauniissa sovussa, ilman minkäänlaista nokkapokkaa.

Pesän tekemistä - Nesting

Tintti tekee selvästikin jo pesää. Ainesten keruu on käynnissä...

Touhua - Fuss

Ovatkohan linnut onnellisia?

Innostuvatko ne koskaan (jos parittelua ei lasketa)?

Osaavatkohan ne hassutella? Tässä kuvassa ainakin näyttäisi siltä :-)

A happy and an excited great tit?