Vihreä tuttu

Tänään ei ollut yhtään rutiiniarkipäivä. Jo se, että työpäivän jälkeen laitoin tyttärelle kasvislohipitsaa terveelliseen ja niin herkullisen oloiseen pitsapohjaan, teki illastani uniikin. Päivään mahtui muitakin uniikkeja ennalta tiedettyjä ja tietämättömiä tapahtumia.

En ole ottanut valokuvia, enkä edes käsitellyt niitä. Onneksi kuvakaipuutaan on saanut toteuttaa pääsiäisen pyhinä niin paljon, että tämä ilta menee oikein hyvin näinkin.

Pääsiäisen perhostulvasta yksi kuva - kävelin luonnon valtaamalla Ahveniston moottoriradalla kuuntelemassa lintujen suurkonserttia ja tapaamassa mitä erilaisempia eläimiä. Perhoskevääni aukesi tuolla. Tässä kangasperhonen, jonka silmä erotti paremmin, kun pajussa ei ollut vielä yhtään lehtiä. Kesällä sen erottaminen onkin jo paljon haastavampi juttu. Maastoutuu ympäristöönsä niin täydellisesti, että se pitää havaita liikkeessä. Muuten ei välttämättä onnistu.

Matka Melkuttimella jatkuu

Marjukka kysyi uimisesta Melkuttimella. Iso-Melkuttimen vesi on kirkasta, oikein juotavan näköistä. Rannat ovat monin paikoin lapsellisen matalia todella pitkälle. Järven pohjalla on myös matalissa rannoissa paljon aaltojen tuomaa puuta - katkenneita oksia yms. Yksi lapsiperhe heittäytyi veteen lähes silmieni alla, mutta aikuiseen uimiseen löytyi sopivampikin paikka. Ensin kuva matalasta, kirkkaasta rannasta:

Hiekkapohja houkuttaa veteen, kepit ja oksat eivät. Mutta 10-30 cm matalaa vettä riittää monin paikoin vaikka kuinka kauas. Yhdessä kohtaa polkua eteen tulivat aivan poikittain puiset portaat - jäin ensin ihmettelemään, mihin polku siitä häviää. Mutta portaiden kaiteessa on aukko, jonka läpi pääsee sujuvasti kävelemään. Portaiden päässä oli pienen pieni tynkälaituri, jossa oli sukeltajien varusteita kuivumassa. Minilaiturilta johtivat portaat edelleen järveen selvästi pinnan alle. Oletan, että järvessä on siinä kohtaa syvää ;-) Tämä paikka soveltuisi varmasti hyvin myös uimareissuun. Eikö? Portaat tuolla puiden takana, kaide näkyy, kun osaa katsoa.

Perhoset tulivat pörräämään sitä lähemmäs, mitä lyhyempi putki kamerassa oli (tai oikeasti minulla on vain kaksi putkea: pitkä ja pätkä ;-)). Lopulta suivaannuin ja aloin vaihtelemaan putkea tilanteen mukaan. Kummallakin putkella tuli kohtuullisia kuvia seuralaisistani :-)

Kangasperhonen (keskimmäinen, vihreä) oli minulle uusi tuttavuus. Huomasin sen vain, kun se lensi. Paikoillaan ollessaan se sulautui maisemaan täydellisesti. Sinisiipikin näkyi vain lentäessään. Kun se laskeutui, sen osasi löytää, mutta niin pienen pieni se oli metsäisessä maastossa. Sitruunaperhonen on ollut aina mielestäni mahdottoman vaikea kuvattava. Nyt se antoi kuvata itseään 10 sentin päästä ja malttoi poseerata paikallaan... Ystävällistä metsän väkeä :-)

Ja PUOLUKOITA! Kesän ensimmäiset puolukat ;-) Viimevuotisia tosin, mutta kauniilta näyttivät...

Ja sitten vielä pari kuvaa kylmänkukista, jotka kasvoivat kauniisti melkein kyltin vieressä :-)

Ja vielä jäi kuvia yhteen postaukseen... Silloin suolampea ja lisää yksityiskohtia. Kiitos matkaseurasta tähän asti :-)