Pimeän virittämää

Mies sai joululahjaksi nuorisolta kuntopyörän. Lainasin sitä jo tänään. Hiki tuli pintaan samalla, kun katselin televisiosta mäkiviikon karsintahyppyjä. Tuli ihan voittajaolo ;-) Pimeä sateinen sää kun ei kutsu yhtään ulkoilemaan.

Yritän nyt joulun jälkeen pitää hieman parempaa huolta itsestäni kuin ennen. Minullakin on vain tämä yksi kroppa ja sen pitäisi pysyä käyttökelpoisena koko elämän ajan. Huoltamatta se ei selvästikään pysy juhlakelpoisena, joten josko ryhtyisin niihin huoltotehtäviin.

Pieni liikunnan lisääminen ja laiskimpien lihasryhmien aktivoiminen on hyvä alku. Lisäksi ajattelin kiinnittää ihan aavistuksen verran enemmän huomiota siihen, mitä laitan suuhuni ja milloin. En aloita uutta elämää, kaivan vain hitusen vanhoja hyviä elämäntapoja esiin ja opettelen muutaman uuden.

Jos ryhdyn postailemaan tänne kuvia itsestäni, erityisesti kuntoiluun liittyviä kuvia, palauttakaa minut maan pinnalle. Se ei ole ollut minua tähän asti ja soisin sen asian pysyvän ennallaan.

Toki on sitten olemassa sellaisia ihmistyyppejä, joille samanlainen toiminta on ihan luonnollista ja normaalia. Mutta jollen saa edes profiilikuvaani uusittua kerran vuodessa, miksi alkaisin esittelemään täällä ihoani ja ruumiinosiani? Ei sovi kuvaan, ei ollenkaan.

Kiva muutenkin saada pääkoppansa sisään uusia haasteita, kun sää tuppaa olemaan, mitä se nyt tähän vuodenaikaan väistämättä on. Joululahjaksi en saanut neulottua yhtään sukkaparia, jouluaaton jälkeen olen neulonut jo kaksi paria - taas jotain, mitä tehdä pimeällä sadesäällä neljän seinän sisällä.

Tsemppiä pimeyteen!

Tässä aiheeseen täysin, kokonaan liittymätön kuva :-) Pari päivää sitten näkyi vielä oravia...