Pysähtymisen paikka :-)

Jos tassuissa on lunta, alkaa operaatio. Niinkuin kenellä tahansa naisella ;-)

Ihan estotonta...

Ei kuvaajan sää, mutta tässä kunnossa se ei oikein edes harmita. Tänään on vielä oikein mainio päivä olla sisällä, olo on jo pari himppua parempi kuin eilen :-)

Koiran suhtautuminen lumeen on hassua. Jos lunta kerääntyy tassuihin, se on kamalaa ja sille pitää tehdä heti jotain. Jos lunta on missä tahansa muualla kropassa, se ei häiritse pätkääkään. Itse asiassa lumen sekainen turkki taitaa olla vain hyvä juttu.  Lumessa piehtaroidaan ilman häpeän häivää aivan estottomasti, jos yhtään kutsuvaa tuoksua on tiedossa ;-)

Mielikuvaharjoitteita flunssan kaatamiseksi

Flunssa on tehnyt pari päivää tuloaan. Päänsärky himmentää kuvien katselemisen iloa, mutta onneksi kaikki flunssat menevät ohi. Niin siis tämäkin.

Täytyy meditoida itsensä lempeän rentoon olotilaan. Niin kuin nämä sorsarouvat tässä kävelemässä ja leppoisasti rupattelemassa. Tai tuo rupatteleminen on ehkä vain minun mielikuvaani ;-)

Huomaan, miten tämä kuva on minusta leppoisan oloinen, koska siinä on auringon valoa. Sama kuva paksun pilvipeitteen alta kuvattuna ei vaikuttaisi minuun ollenkaan samalla tavalla. Samaa fiilistä voi jatkaa ilman sorsia...

Valoa ei tarvitse olla paljon, pieni hiven riittää...

Rentouttavaa iltaa ja piristävää huomista päivää :-) Minä jatkan seurustelua poskionteloitteni kanssa ja yritän löytää rennon olotilan, jossa uni toisi hieman helpotusta kökköiseen oloon.

Salaisuus lumen alla?

Harmaa päivä. Uutta lunta, osa on aurattu jo aamusta, osaa ei ole aurattu ollenkaan. Vieressä oleva pelto kertoo totuuden: aika vähän sitä lunta on vieläkin. Tyttären koeviikko jatkui koululla lauantainakin ja hän kulki vielä sinnikkäästi pyörällä. Pyöräteitä ei tietenkään oltu aurattu, joten raskasta oli. Joten siinä mielessä lunta oli tullut kuitenkin tuntuvasti.

Linnut leikkivät kanssani piilosta, enkä arvaa kovin pitkälle kipeällä jalallani vielä kulkea. Koira lähti sen sijaan enemmän kuin innokkaasti kanssani lammen takana olevalle pysäköintialueelle. Se oli aivan tyhjä, joten koiran saattoi päästää siellä irralleen huvittelemaan. Viereisen kävelytien ja pysäköintialueen välissä on korkea verkkoaita, joten koiralle ei tule mieleenkään livahtaa ohikulkijoiden perään haukkumaan. Haukkuu ihan vain omalta paikaltaan ;-)

Pienen pieni kasa lunta oli muodostunut liikennemerkin juurelle. Se kiehtoi koiraa huomattavasti enemmän kuin minua. Minä tyydyin valokuvaamaan hassun touhuja :-)

Jos kokonaisuus näyttää kurjalta, kannattaa takertua parhaisiin yksityiskohtiin ;-)

Lunta on maassa naurettavan vähän ja sekin vähä on sulamaan päin. Kuitenkin nuo pienet valkoiset läikät piristävät minua kummasti. Tuovat jotain vaihtelua tähän jatkuvaan harmauteen. Valkoinen väri on seuraavaksi paras vaihtoehto, jos valoa ei ole saatavissa.

Kameran kanssa käytiin etsimässä mitä tahansa valopilkkuja tuolta lähiluonnosta. Pilkkuja ne kokonsa puolesta olivatkin ;-) Ja joissain muissa olosuhteissa niitä ei edes huomaisi, mutta nyt silmääni kaihertaa kauneus- ja valovaje. Nämäkin pienet jutut riittivät nostamaan mielialaani hetkeksi.

Kun nosti päänsä ylös noiden yksityiskohtien luota, todellisuus oli harmaa. Parhaimmastakin näkökulmasta vain tällaista. Mukavaa viikonloppua!

Mahtava ulkoilupäivä!

Tänään näytin typerältä, mutta ihan harkiten. Kuvailin joulukoristekuvia ja ripustelin koristeita kuusten oksiin. Kanssakulkijoita hymyilytti :-) Aurinko paistoi kauniisti, mutta se oli koristeiden näkökulmasta hieman liiankin valoisaa. Hieman paloivat kuvat puhki, mutta kyllä ne näin kotikäyttöön soveltuvat ;-)

Kuuset sen sijaan olivat auringonvalossa parhaimmillaan. Ohuen ohut lumipeite valaisi tienoon kilpaa auringon kanssa. Linnut söivät pellon laidasta viimeisiä pudonneita siemeniä. Upea kävelyretki!

Auringon noustua vähäinen lumi alkoi sulaa...

Talitiaiset olivat varovaisia ja pysyivät oksistojen suojissa. Peippo oli sen sijaan rohkeampi ja söi pellon reunassa hyvällä ruokahalulla.

Vihreä näyttää hyvältä, vaikka valon määrä olikin pallolle hieman liikaa...

Vähän säätämistä

Eilisen kuvasadosta ei jäänyt käteen kovinkaan paljon. Tässä loput kuvat. Ilman katuvaloja nämäkään kuvat eivät olisi mahdollisia. Lamppujen valot vaihtelevat lämpimästä kylmään ja se näkyy hyvin värisävyjen vaihteluna.

Tänään en lähde enää pimeään kuvaamaan, vaan odotan toiveikkaana ja luottavaisena huomista siitäkin huolimatta, että todellinen sää on liian usein hieman ikävämpi kuin aurinkoinen ennuste. Peukut pystyyn huomiseksi kauniille kuvaus- ja ulkoiluilmalle!

Tämä ylin kuva on jo paljon luonnollisempi kuin edellisen postauksen kuva. Säädin kameran säätöjä manuaaliasetuksilla eri paikkoihin ja tämä kuva on otettu yhden lammen kierron jälkeen. Puun varjo tosin ei tästä kuvakulmasta näy yhtä houkuttelevana lammen pinnan hyhmässä kuinedellisen postauksen kuvassa. Kaikki on niin pienestä kiinni...

Pimeää puuhaa

Kun valoisalla ei ehdi kuvaamaan, on sitten välillä kuvattava pimeällä. Ainakin pääsin ikuistamaan maahan sataneen lumen. Lampikin oli saanut hyhmää pinnalleen. Lumi peitti muutaman millin voimalla maata jo heti aamusta. Ilokseni sitä oli maassa vielä illallakin. Pasilassa satoi vain vettä ja tuuli mukaansa tempaavasti ;-)

Tällä hetkellä taivaalta roiskii jotain rännän tapaista. Asfaltilla lumi sulaa loskaksi, mutta nurmikolla ja ison hiekkakasan (ei siis ole lumikasa) päällä se säilyy ihan valkoisena. Terveisiä siis oikein talvisista maisemista ;-)

Valkoinen aamu

Tänä aamuna maa oli valkoinen. Lunta ei ollut 15 senttiä, ehkä puolikas ennemminkin. Taivaalta näkyi valoa, joten kirmaisin kameran kanssa kävelylle valoisampaan paikkaan. Koskaan ei tiedä, kuinka kauan mikäkin keli jatkuu, joten päätin hyödyntää aamuhetken...

Lampi oli riitteessä.

Mutkan takana kävelytien päässä näkyi auringon valoa.

Tikka kopisutteli valotolppaa - kerrankin valo osui oikeaan paikkaan :-)

Lumi oli löytänyt paikkansa kauniisti kasvien päältä.

Pellolla oli fasaaneja ruokailemassa ennätyspaljon. Kuvassa vain koiraita, naaraat olivat siirtyneet jo sivuun. Koko suku varmaankin koossa... Pian taivas synkkeni ja alkoi uusi lumisade - vain pieneksi hetkeksi. Nyt aurinko paistelee jälleen. Mukavaa lauantaita!

Ääni poissa, näkö tallella ;-)

Kevätflunssa ja allergia-aika ovat voimia koetteleva yhtälö. Ääneni muistuttanee vastasyntyneen sisiliskon kiljahduksia, luulisin sen olevan yhtä pieni ja olematon. Vaan onneksi flunssat menevät ohi. Yritän pitää suuni supussa, levätä ja antaa luonnon parantaa sen minkä pystyy. Ääni palautunee väistämättä ennen kesää ;-)

Sillä aikaa viikonlopun koirakuvia :-)

Ihana päivä ja sää!

Päivä oli ihana ja sää aivan täydellinen. Aurinkoinen sää parantaa monen monta murhetta :-)

6.2.2013

Eilen matkustin töistä kotiin mieheni kyydissä. Keli oli surkea, onneksi minun ei tarvinnut ajaa. Lunta pyrytti ja liikenne oli kolmostiellä katkaistu kolarin vuoksi. Kolarissa kukaan ei kuitenkaan loukkaantunut pahasti - onni onnettomuudessa.

Kotona päätin ottaa valmistamastani syto-myssystä kuvan. Syto-myssy on siis sellainen kutiamattomasta ja hiostamattomasta langasta valmistettu myssy, joita keskussairaalasta voi jokainen sytostaattihoidoissa käyvä ottaa mukaansa pään koristeeksi tai suojaksi, jos haluavat. Koira päätyi mannekiiniksi, eikä kuvasta tullut kovin hääppöistä. Todiste kuitenkin. Ja sitten tietenkin piti kuvata kuvauksesta väsynyttä koiraa vielä vähän lisää. Siinä eilisen kohokohdat :-)