Väsyneen naisen askelin päätin katsastaa vielä Pihtilammen, joka olikin siis paljon suurempi kuin heti hoksasinkaan. Joku muu olisi ehkä huomannut sen heti jo kartasta, vaan en minä...
Pihdin puristama mutka oli kapea ja jäässä. Sen jälkeen uudella aavalla olikin jo sulaa. Ja asukkeja :-)
Enhän minä sitten sen pitemmälle päässyt. Kuvattuani fanaattisesti laulujoutsenia (joille on mielessäni muodostunut vähemmän tyylikkäitä vaihtoehtonimiäkin...) vastavaloon parhaani mukaan, kello oli jo niin paljon, että piti kiiruhtaa autolle ja kotiin antamaan koiralle ruokaa - se oli sen päivän koiranhoitotoimenpiteistä minun listallani :-) Tytär ulkoilutti hänet pariinkin otteeseen, samoin mies kertaalleen, joka myös ruokki koiran aamulla ennen töihin lähtöään. Loput Pihtilammesta ehtii nähdä halutessaan myöhemminkin.
On ne vaan upeita, etenkin viides kuva on hieno.
VastaaPoistaKiitos, Sirpa! Vastavalo rökitti parhaansa mukaan...
PoistaKannatti poiketa, joutsenet ilahduttavat aina!
VastaaPoista=D
PoistaJoutsenet on upeita, niitä jaksaa kuvailla aina vaan uudestaan :)
VastaaPoistaKyllähän siinä saa aikaa kulumaan vaikka kuinka ;-)
PoistaUpeita!
VastaaPoistaKiitos, Sussi!
Poista