Tänä kesänä ei ole perhosten kuvaaminen kutsunut, mutta aina olen kuvannut, kun joku on tyrkylle tullut. Siksi vähäisiä perhoskuvia on pitkin poikin kansioita. Eletään mielessämme aurinkoista aikaa ja päästetään perhoset vapaaksi...
Haapaperhoseen törmäsin elämäni ensimmäisen kerran mennessäni Aulangon joutsenlammelle Ainoa ja Jannea kuvaamaan. Iso perhonen lennähti viereen, poseerasi hieman aikaa ja lähti lentoon. Palasi pian melkein samaan paikkaan patsastelemaan uudelleen. Se oli oikein iloinen yllätys.
Toisen kerran haapaperhonen tarjoutui kuvattavaksi heinäkuussa, kun olin siirtymässä kaupunkimaratonin lähdöstä juottopaikalle kuvaamaan. Kamerassa oli 50 mm pätkäputki, enkä ollut päästä riittävän lähelle perhosta. Yhden sattumakuvan sain siitä lennossa. Se tuli kuin vahingossa. Vaikka putki oli pätkä, se oli onneksi valoherkkä. Muuten lentokuvasta ei saisi tätäkään vähää selvää.
Herukkaperhosen nimi löytyi luontokirjasta mutkan kautta: Liuska- eli herukkaperhonen. Ensin näin sen varuillaan, sitten se raotti siipiäänkin. Joku satunnainen luontomatka tämäkin on ollut.
Piippopaksupäätä ja lauhahiipijää en erota toisistaan. Olisikohan tämä lauhahiipijä? Turengin venesatamassa tämä yksilö suostui kuvattavaksi.
Onkohan nyt perhoskuvat otettu kun vettä sataa kaatamalla...Mukavaa viikonlopun odotusta!
VastaaPoistaEiköhön perhoskuvia pääse ottamaan vielä vaikka kuinka paljon. Sateet menevät ja tulevat ;-)
VastaaPoista