Joutsenten kuvaaminen ei ole rentoa puuhaa ainakaan silloin, kun emo ja isä vahtivat katrastaan. Jannen lähelle ei kannata mennä, eikä poikastenkaan. Nopeasti on jompi kumpi vanhemmista kaula ojossa sähisemässä ja nokkaisemassa. Useampia jahteja on tullut tänä kesänä seurattua, sillä aina löytyy uusia rohkelikkoja ;-)
Kun joutsenten antaa olla rauhassa, keskittyvät nekin olennaiseen. Janne ottaa huomattavasti Ainoa rennommin. Se sukii itseään silloin, kun Aino ohjaa pienten syömistä. Saattaapa välillä lähteä uiskentelemaan vastarannalle noutamaan herkkupaloja leipää tyrkyttäviltä vierailijoilta. Aino jää sillä aikaa vahtiin ja nyhtää ruohikkoa poikastensa kanssa - ohikulkijoiden suureksi hämmennykseksi jopa aivan kävelytien vieressä. Pääsisiköhän siitä ohi vai ei...? Tavallisimmin ei.
Kuvissa Janne.
Täällä oltiin hieman rennommissa tunnelmissa joutsenten kanssa. Ihanan valkoisia nuo Janne ja Aino. Kyllä ne osaa kiukkuisiakin olla, varsinkin kun on pienokaisia.
VastaaPoistaOli hieman läheisempää touhua teidän joutsentenne kanssa :-)
PoistaHyvinhän nuo Janne ja Ainokin muuten jaksavat, mutta ärtyisin itsekin, jos tämän tästä tulisi kohti uusi 'eläinten kesyttäjä', joka tulee ihan lähelle tiiraamaan kameralla, tuo ähkivän koiran liian pitkäksi aikaa lähettyville tai haluaa ruokkia ihan kädestä suukkiin asti. Yhden kun saa hätyytettyä, on pienen hetken jälkeen taas uusi innokas lähestyjä liikkeellä ;-)
Onkohan kyhmy- ja laulujoutsenten luonteessa eroa (vertaa Tiitsan kirjoitukseen). Hienot kuvat.
VastaaPoistaTuo olikin mielenkiintoinen kysymys - enpäs ole koskaan edes päässyt laulujoutsenten poikasten lähelle. Kyhmyjoutsen taas ei väistä milliäkään...
PoistaKiitos :-)