Talvella oravia riekkui syötettävänä parhaimmillaan jopa kahdeksan kappaletta samanaikaisesti. Siinä ei tietenkään pieniltä (oravien välisiltä) yhteenotoilta vältytty. Muutama niistä osoittautui naaraaksi kevään edetessä kesäksi - toki ne varmaan sitä olivat olleet ennen sitäkin :-) Kunnolla raskaana olevan tai synnyttäneen ja kovasti imettävän naaraan erottaa kuitenkin jo helposti uroksesta.
Jonnekin tuonne metsään ne ovat poikaspesänsä tehneet, sillä vain yksi oravanpoikanen on tullut pihaan seikkailemaan kuvattavaksi asti. Se olikin sitten todella pieni ja melko avuton. Pystyi kuitenkin kiipeämään puuhun, mikä puhui sen puolesta, että se ei todellakaan tarvinnut ihmisen apua.
Mutta väsynyt se oli. Tarjotut pähkinät eivät kelvanneet. Nukkumaan se yritti käydä nurmikolle, sitten pensaan alle ja vihdoin viimein se kapusi puuhun nukkumaan (juuri kirjosieppojen pesäpöntön yläpuolelle, mistä kirjosiepot eivät ilahtuneet yhtään). Mutta tässä pari kuvaa pienestä seikkailijasta :-)
Toivottavasti on vielä elossa ja hyvissä voimissa :-)
Voi kun se on vielä pieni, lutuunen!
VastaaPoistaAikas hassua, meillä molemmilla oravapostaus samana päivänä ;) Meidän pihalla seikkaili tuollainen miniorava kuukausi sitten, postailin siitä 21.7.
VastaaPoistaLiikuttava otus ja ihania kuvia :)
VastaaPoistaUnelma-alli: eikö olekin!
VastaaPoistaElisa: Nämäkin kuvat ovat heinäkuun lopulta. En uskonut koskaan oravanpoikasta näkeväni, mutta tulihan sellainen onneksi vierailemaan :-)
Täytyykin käydä katsomassa sinun oravapostailusi... Ihan aamulla viimeksi kävin blogissasi.
Millan: Luonnon otukset ovat melkein aina liikuttavia, eikö vain? :-) Kiitos palautteesta!
voi miten väsyttääkin pikkuista tuo taivallus, ihanaa, että löytyy suojaisa oksa uinumiseen...
VastaaPoistaIhanan suloinen on tuossa oksalla kyyhöttäessään. Mikähän oli noin pienen pannut maailmalle.
VastaaPoistaEi voi olla totta, miten olet saanut näin ihania kuvia!
VastaaPoistaManna: Kesti kauan, ennen kuin mokoma hoksasi, että puuhunkin voisi kiivetä. Nukkui siellä ainakin yli kaksi tuntia. Kirjosieppojen hätistelylennoista huolimatta :-)
VastaaPoistaPehmyt piirto: Emo sen varmaan on pistänyt maailmalle ;-) Olisiko toinen poikue pukannut tässä vaiheessa päälle? Silloinhan ne ainakin häätävät vanhat lapset pois pesästä.
Ansku: Salaisuus on kaksiosainen. 1) Kamera on aina lähellä ja 2) oravanpoikanen oli estoton ja arkailematon - puhumattakaan että äärettömän uninen. Sen olisi varmaan saanut helposti kiinnikin, mutta tyydyttiin seurailemaan silmin ja kameralla.
Oi oi pikkuista! <3 :)
VastaaPoista