Varsinainen piristysruiske tuli siinä vaiheessa, kun tytär kiikutti koiran ulkoilutuslenkiltä minulle sammakon kuvattavaksi. Hän ei pidä sammakoista, vielä vähemmän kestää pitää niitä käsissään, joten uhraus ja vaivannäkö oli iso. Kiitos siitä :-)
Yritin pitää kuvauksen mahdollisimman lyhyenä, että malli pääsisi pian takaisin ulos hyppimään. Sisällä se oli alkuunsa hillittömän levoton, kädellä rauhoittui aivan valtavasti. Kädellä istuskelun jälkeen se malttoi olla hetken aikaa rauhallisesti lattiallakin. Ymmärsi varmaan, kun selitin sille koko ajan asioiden kulkua ;-) Vapaus pimeälle ja märälle nurmikolle pensaan juurelle koitti heti näiden kuvien ottamisen jälkeen. Sammakolle siis ;-)
Arvaa että pelästyin kun avasin blogisi... äkkiä rullausta alas, mutta sitä jatkui ja jatkui, ainakin siltä tuntui. Kuinka voit katsoa tuota sammakkoa noin läheltä. Tai, monihan voi, mutta minulle ne on kauhistus.
VastaaPoistaSen verran vilkaisin, että näin kuinka upeita kuvat oli :)
Minä niin tykkään noista sammakoista... :-)
PoistaOnneksi kohta sammakot siirtyvät talvihorrokseen (tai johonkin), niin en enää vahingossa pelästyttele sinua :-)
Kesällä jouduin pelastajaksi töissä sammakolle koska muut eivät uskaltaneet sammakkoparkaan koskea vaan hälyttivät minut apuun! =D Yllättävän kovasti kaveri pyristeli kämmenten suojasta karkuun mutta onnella sain kuljetettua lähiojaan.
VastaaPoistaMeilläkin hypeltiin ensin vähän aikaa peräkkäin - sammakko edellä ja minä perässä - ennen kuin sain sen kunnolla käsiin ja rauhoittumaan. Onneksi kukaan ei kuvannut hyppelyämme ;-)
PoistaEipä tulisi mieleenkään ottaa sammakkoa käteen. Suuri uhraus tosiaan tyttäreltäsi. Mitäpä lienee sammakko miettinyt.... Hyvät kuvat.
VastaaPoistaTytär uhrasi paljon :-) Toi sammakon kilometrin päästä ja juoksi koko matkan pyristelevä sammakko kourassaan...
PoistaEn minäkään tuota sammakkoa pussaillut, mutta tykkäsin kovasti ja vapautin pihan kosteuteen mahdollsimman pian :-)