keskiviikko 18. syyskuuta 2013

Syysillan yllätys

Olo on ennustellut syysflunssan saapumista pääkipuineen kaikkineen. Töissä kävin autolla, joten otin kameran mukaan. Takaisin ajaessa vettä satoi aivan liikaa, että kuvaamiseen olisi löytynyt edes puolivillaista tekosyytä. Kotona yritin kaivella käsittelemättömiä kuviani ja työstää niitä eteenpäin, mutta olo sen kuin meni kehnommaksi.

Varsinainen piristysruiske tuli siinä vaiheessa, kun tytär kiikutti koiran ulkoilutuslenkiltä minulle sammakon kuvattavaksi. Hän ei pidä sammakoista, vielä vähemmän kestää pitää niitä käsissään, joten uhraus ja vaivannäkö oli iso. Kiitos siitä :-)

Yritin pitää kuvauksen mahdollisimman lyhyenä, että malli pääsisi pian takaisin ulos hyppimään. Sisällä se oli alkuunsa hillittömän levoton, kädellä rauhoittui aivan valtavasti. Kädellä istuskelun jälkeen se malttoi olla hetken aikaa rauhallisesti lattiallakin. Ymmärsi varmaan, kun selitin sille koko ajan asioiden kulkua ;-) Vapaus pimeälle ja märälle nurmikolle pensaan juurelle koitti heti näiden kuvien ottamisen jälkeen. Sammakolle siis ;-)





6 kommenttia:

  1. Arvaa että pelästyin kun avasin blogisi... äkkiä rullausta alas, mutta sitä jatkui ja jatkui, ainakin siltä tuntui. Kuinka voit katsoa tuota sammakkoa noin läheltä. Tai, monihan voi, mutta minulle ne on kauhistus.
    Sen verran vilkaisin, että näin kuinka upeita kuvat oli :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä niin tykkään noista sammakoista... :-)

      Onneksi kohta sammakot siirtyvät talvihorrokseen (tai johonkin), niin en enää vahingossa pelästyttele sinua :-)

      Poista
  2. Kesällä jouduin pelastajaksi töissä sammakolle koska muut eivät uskaltaneet sammakkoparkaan koskea vaan hälyttivät minut apuun! =D Yllättävän kovasti kaveri pyristeli kämmenten suojasta karkuun mutta onnella sain kuljetettua lähiojaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meilläkin hypeltiin ensin vähän aikaa peräkkäin - sammakko edellä ja minä perässä - ennen kuin sain sen kunnolla käsiin ja rauhoittumaan. Onneksi kukaan ei kuvannut hyppelyämme ;-)

      Poista
  3. Eipä tulisi mieleenkään ottaa sammakkoa käteen. Suuri uhraus tosiaan tyttäreltäsi. Mitäpä lienee sammakko miettinyt.... Hyvät kuvat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tytär uhrasi paljon :-) Toi sammakon kilometrin päästä ja juoksi koko matkan pyristelevä sammakko kourassaan...

      En minäkään tuota sammakkoa pussaillut, mutta tykkäsin kovasti ja vapautin pihan kosteuteen mahdollsimman pian :-)

      Poista