Organisointia ja vertailua

Ryhdyin organiseeraamaan vanhoja valokuviani. Poika ( 20 v.) kysyi, saanko urakan valmiiksi tänä viikonloppuna. Totesin, etten todellakaan saa mitään vielä valmiiksi tässä ajassa. Hän kysyi, kuinka paljon valokuvia on. Enhän minä tiedä... Aivan liian paljon. Ei minkäänlaista tolkkua, liian vähän olen malttanut vuosien varrella karsia. Toisaalta en koskaan arvannut, että tästä kuvaamisesta tulisi tällainen juttu.

Osa kuvista on kadonnut kovalevyn rikkoutumisen myötä. Olen sittemmin oppinut ottamaan varmuuskopioita, laiskasti tosin. Alkuajan kuvat sisälsivät vähemmän laatua, vaan mahdottomasti intohimoa. Hyviäkin kuvia mahtui aina joukkoon, kun riittävästi räpsi.

En ollut kuvannut käytännössä mitään vuosikausiin, muutamia juhlakuvia lapsista, siinä kaikki. Digikamera sai innostumaan ja hullaantumaan. Innostuin dokumentoimaan ensin puutarhaa, sitten luontoa ja koko maailmaa. Kaikki oli pitkään dokumentointia, ei mitään ajatusta visuaalisesta asettelusta tms. Vähitellen aloin nähdä kuvaamisessa paljon muutakin kuin dokumentatiivisen taltioinnin välineen.

Löysinpä kätköistäni ensimmäisiä kuviani Hattelmalanjärven lintutornista. Tämä kuva on otettu 4.huhtikuuta 2010. Kuukautta myöhemmin kuin nyt ja lunta riitti... Ja pitkospuut olivat sulaneen veden alla.

Tässä pitkospuut viikko sitten kuvattuna. Ei ole kevät toisensa kaltainen...

Uusin säätiedotus lupaa huomiselle kuvausmahdollisuuksia. Aamupäivän pyryjen jälkeen pitäisi tulla selkeämpää. Niinkuin ylemmästä kuvasta näkyy, alkuaikoina tuli kuvattua kelillä kuin kelillä. Kaikki oli vielä uutta, eikä olosuhteiden kanssa passannut nirsoilla. Nyt nuo varjoisen kelin kuvat on otettu jo niin moneen kertaan, ettei heikko keli jaksa enää innostaa. Tai sitten olen vain laiskistunut.

Aikaisemmat keväät muutaman vuoden aikana ovat olleet sen verran lumisia, että perhosia olen itse nähnyt vasta puolessa välissä huhtikuuta. Nyt on nähty joissain paikoissa jo perhosia ja leppäkerttujakin, joten perhoshavainnotkin saattavat olla tänä vuonna kovastikin etuajassa.

Huomisen auringon pilkettä odotellen... :-)